Metsänautintoa ja rautakankivääntöä

Kun tekee itselleen ja omaan tahtiin, lähtee homma helposti lapasesta. 

Kolmeen siskon kanssa vietettyyn mökkipäivään mahtui taas niin paljon tapahtumaa, että saa oikein muistella, mitä kaikkea tuli puuhailtua. 

Lauantaina ehdin perille vasta iltapäivällä. Sisko oli jo käynnistänyt tontin pusikoituneen reunan raivauksen. Hyvä idea. Liityin kaveriksi. Yhdessä saimme aikaan melkoisen kasan setvittävää rankaa ja oksaa. Jossain vaiheessa sisko siirtyi sisään leipomaan korvapuustipäivän kunniaksi lupaamiaan puusteja ja bostonkakkua. 

Ilma oli leppoisan tyyni, Sytytin tulet kokkopaikallemme. Siihen oli juhannuksen jälkeen jo kertynyt melkoinen risukasa. Kiskoin oksakuormia pressun päällä nuotioon. Ilta ehti jo pimetä, kun sain viimeisen lastin tulille. Kipaisin itselleni palkkioksi tölkin alkoholitonta olutta ja katselin liekkejä saunan edustalla tunnelmoiden.

Sunnuntaina suppisjahtiin.

Pari tuntia metsässä kuljeskelua on silkkaa nautintoa. Kun vielä saa suppisskannerin silmissä toimimaan, alkaa lehtien ja heinien kätköistä löytyä poimittavaakin

 Naapuria olivat hirvikärpäset päässeet puremaan pahasti. Säikähtäneinä viritimme tiukat pesumuijahuivit päähän, toiset huivit kaulaan ja vedimme vetoketjut kiinni leukaan asti. Jostain olin lukenut, että hirvikärpäsiä voi hämätä hajulla. No heh, suihkimme takeille vessan hyllyltä löytynyttä vanhaa hajuvettä. Yhtään havaintoa hirvikärpäsistä emme tehneet. Liekö tuju karkote tehonnut. Vähemmän erähenkisesti tuoksahtavat takit piti kyllä reissun jälkeen jättää ulos tuulettumaan.

Saunan edustalla olevaa suurta kantoa olimme kuntoiluhengessä silponeet kukin vuorollaan jo kauan. Pahuksen kova ja sitkeä olikin. 

Edellisen illan tulilta sain idean. Virittelin kannolle nuotion. Kuvassa on ihan alkuvaihe. Kannoimme tuleen kepukoita, joita on kertynyt pinoiksi asti. Ei kanto tietenkään mihinkään syttynyt, kunhan hiiltyi pinnasta. Ympärille kertyi kuitenkin hyvä hiillos. Elättelin toivoa, että se pehmentäisi juuria. Lopuksi kastelimme ympäristön ja jätimme hiilloksen hiipumaan.

Aamulla oli pakko kiiruhtaa kokeilemaan, helpottuisiko homma. Rivakkaa louskutusta kanto edelleen vaati. Paloja alkoi kuitenkin irrota yhä lupaavampaan tahtiin. Siitä se flow lähti, pakko jatkaa viimeiseen asti.

Hurraa ja hallelujaa! Kanto on poissa. Täytimme kuopan hakkeella. Päälle lapioitiin  maata. Tulevana suvena tuokin kynnös saa kasvaa nurmeksi. Vihdoinkin. Ajateltiin myös poistaa jo ikääntyneet saunalta laiturille johtavat puurallit. Että pääsee tuohonkin nurkkaukseen kurvaamaan ajettavalla ruohonleikkurilla. 

Rallien tilalle olisi tietenkin hyvä saada joku muu kulkutie saunalta laiturille. Siitä se ajatus sitten lähti. Täydellisesti lapasesta. Sisko otti rautakangen. Vattumaan reunustalla on nurmen alle jäänyt kivipolku. Sisko nosti kokeeksi yhden kiven. Mitä aarteita siellä olikaan! Kohta oli kaikki kivet innosta pinkeinä kangettu esiin. Kärräsimme ne saunan seinustalle odottamaan seuraavaa vaihetta.

Kyllä pari naista, rautakanki, pönkkälauta ja kottarit ovat toimiva tiimi, todettiin. Tässä kohdin kuitenkin arveltiin, että osattaisiinko hullut akat jo hellittää. Vielä mitä. Kun kankeamisen vauhtiin oli päästy, hoksattiin vielä yksi kivi, jonka nurmesta pilkottavaa kulmaa joutui aina ruohoa ajaessa varomaan. Olihan sitä kokeiltava. Hitsi että se olikin iso!  Vaan nousi. 

Hauskaa oli. Tämä tarina ehkä  kaipaa loppukevennystä. Pelargonit saivat jättää hyvästit kesälle ja siirtyä tarkkailemaan lokakuista maisemaa lasin läpi.