Köln on minulle tuttu jo vanhastaan.Lyhyellä matkalla joutuu valitsemaan tarkasti. Tietenkin on nähtävä tuomiokirkko ja vanha kaupunki. Alennusmyynnit olivat parhaimmillaan. Kaikkea ei saanut, museot jäivät nyt käymättä.

Olen vähän rakastunut Kölniin. Kaupungista on hauskoja muistoja sekä lomamatkoilta että työhön liittyen messumatkoilta. Edellisestä käynnistä on jo vuosia, joten oli ilo päästä taas kaupunkiin Sisustustoimittajien yhdistyksen ryhmämatkalla. 

Hotellimme oli aivan rautatieaseman takana tuomiokirkolta katsottuna. Kun liikuimme, kuljimme joka kerran rautatieaseman läpi ja kirkon aukion kautta. Kulmilla, joiden levottomista tapahtumista uuden vuoden aattona on paljon kirjoitettu. 

Poliiseja oli liikkeella suorastaan näytösluontoisesti sekä kaupungilla että messuilla. Aseman ja tuomiokirkon läheisyydessä tarkistettiin kaikkien maahanmuuttajilta näyttävien paperit. Mitään hämminkiä ei näkynyt.  

Aloitan kuvakertomukseni vaikuttavasta tuomiokirkosta.

Suuri jouluseimi oli vielä esillä. Historiallisen väen lisäksi seimessä oli nykypäivästä mukana ainakin poliisi ja palomies.

Tarhaikäiset lapset kulkivat kirkossa hipihiljaisina ja kuuntelivat hoitajien opastusta.

Nautimme yhteisen illallisen perinteisessä Zur Malzmühle -panimoravintolassa. Kölniläiseen tapaan kölcsh-lasit ovat pieniä ja lautasannokset mittavia.

Bratwurst, punakaalia ja paistettuja perunoita. Jälkiruoka omenatorttu ja jäätelöä. 

Toisen illan ruuaksi valitsin turkkilaistyyppisessä ravintolassa flammkuchenin. Elsassilainen liekkipiirakka on kevyempi kuin pizza. Voi kun näitä saisi meilläkin. Eipä huolta, Hanna Sumarin mainio ohje löytyy täältä. On kuulemma vartissa valmis.

 Näitä ihailin vain ikkunan takaa. Brezel-rinkelit ovat saksalaiselle vähintään yhtä rakkaita kuin karjalanpiirakat meille, varmaan enemmänkin. Useimmiten rinkelin päällä on karkeaa suolaa. Tässä suklaa-mantelikuorrutteiset herkkuversiot. 

Berliner-munkeissa ei Saksassa ole sokerikuorrutusta. 

Kävelykierroksen ehdoton kohde on vanha kaupunki. Reinin rantakadun varrella ovat namuimmat talot. Katsokaa noita vuosilukuja. Vähän perspektiiviä nykytalojen eliniän odotuksille.

Suunnistusta helpottavia maamerkkejä on monenlaisia. Hämmentävä jättimäinen jäätelötötterö kerrostalon katolla.

Tavaratalon ei tarvitse olla ikävä kuutio. Ympäristön talot heijastuvat hienosti lasipinnoilla. Pettymykseksi tuolta ylhäältä ei löytynyt kahvilaa. 

Hämärän tullen valaistut kerrokset näkyvät ulos.

Kiitettävällä tarmolla kolusimme kaupan toisensa jälkeen, olihan alennusmyyntiaika parhaimmillaan. 

Sitten löytyi SE kauppa, josta ei tahtonut päästä ulos. Manufactum. Tilaa sen verran. että koko kaupan näkee lähes yhdellä seisomalla. 

Se valikoima!  Täydellinen lifestyle-kauppa, jossa kaikki on tarkasti valittua. On myös leipä-ja leivonnaisosasto sekä lounaskahvila. Täällä piti käydä kahdesti. 

Ketjulla on myymälä myös Hampurissa, Berliinissä ja Münchenissa. 

Kuvat kertovat vain osan. Puutarhavälineitä, kirveitä, höyläpenkki, puinen soutulaite, hyönteisten taloja, Stetson, retrokatkaisimia ja -pistokkeita, laamapaitoja, neuloja, mausteita, giniä, viskiä, luukampoja. Huoh, helpompi olisi listata, mitä ei löydy.

Manufactumin kaikesta tarjonnasta riemastuin eniten tästä. Kauneimman sahapukin päällä lekottelee suomalainen Logmatic-kiilakirves. Meillä kyselin sitä jokunen vuosi sitten kaikista keksimistäni rautakaupoista. Lopulta löysin googlaamalla Vaasasta. Manufactum rules!

No, lopulta nautin kaupassa vain kahvin juustotortun kera. Mukaan lähti kevään inspiraatioksi ilmainen puutarhakatalogi.

Kölnissä kun oltiin, suunnitelmissa oli tietenkin kölninveden hankinta. Osuipa tuurilla kohdalle täsmälleen oikea talo. Liiketilan kauniin portaikon yläpäässä oli hieman historiaa, kuvia, julisteita ja videoesitys.

Mukaan lähti perinteinen pullo kölninvettä kauniiseen peltirasiaan pakattuna.

Ostoskierroksen löytö. Nahkaiset citytennarit alehintaan -50%.

Ostosten jälkeen vielä viimeinen kölsch ja näkymä  kirkolle.

Köln on Saksan neljänneksi suurin kaupunki ja suurkaupungaista vanhin, perustettu roomalaiskaudella 38 eaa. Menossa on perinteinen karnevaaliaika. 

Ravintoloissa ja kaupoissa on somisteena serpentiinejä, ilmapalloja ja pieniä pellehahmoja. Kadulla tuli vastaa kaiken aikaa mitä mielikuvituksellisimmin somistautunutta väkeä. Rautatieasealla tapasimme nämä hilpeä rouvat lähdössä juhlimaan. Ei miehiä mukaan, he korostivat. 
Myöhemmin selvisi, että varsinainen karnevaaliaika alkaa neljäs helmikuuta ja kestää kuusi päivää. Mahtaa olla hulinat, kun jo kaksi viikkoa aikaisemmin joka puolella liikkui karnevaaliasuihin pukeutuneita ryhmiä. Karnevaali tuntuu olevan kölniläisille todella iso juttu. Ajatelkaa, jos meillä kuljettaisiin vappunaamarit päässä ja serpentiinit kaulassa jo viikkoja ennen vappua. 

Tschüss!

Eikä siinä kaikki. Superylläri. Düsseldorfin kentällä. Juuri ennen turvatarkastusta löysin kauan etsimäni tummanruskean laukun. Alehintaan. Pikainen ostopäätös ja turvatarkastukseen upouusi laukku olalla keikkuen.

Kuvaterveisiä Kölnin kansainvälisiltä IMM huonekalumessuilta 2016

Kun messuilla on kymmenkunta hallia kierrettävänä ja osa niistä vielä useammassa kerroksessa, ahmii katseella kaiken mahdollisen. Lopulta pään muistitila on täysin tiltissä. Kotona on kiva tutkia, millaisiin kohteisiin silmä on pysähtynyt kuvan ottamisen verran.

Tässä osa kamerani saaliista sisustuksen suunnista kiinnostuneille.

Ensimmäisenä huomaa värit. Asteikko on tummunut ja voimistunut. Sohvissa ja nojatuoleissa verhoilukangas on yksiväristä, sileäpintaista, usein flanellityyppistä villaa. Myös sileää samettia näkyi sekä verhoilussa että tyynyissä.

 

Pari lipastoa tuunausideoiksi

Työpöytä on tarpeen kotonakin

Runkorakentaita. Metallia, puusäleita, laskutasoja, punoksia. 
Annan arvon sille, että sohvakin on katseen kestävä myös takaa.

Kalusteissa käytetään paljon puuta. Puun oma sävy näkyy. Tammi on suosituin. Vuoteen  divaanimainen nojailupääty ilahduttaa sängyssä lukevaa.

Valaisimissa on paljon lasia, kirkasta ja värikästa sekä kupari- tai messinkikehikoita. 

Messinki, kupari, alumiini, harjattu teräs

Miten olisi lasihana?

Messujen Das Haus-projekti antaa yhdelle suunnittelijalle tilaisuuden rakentaa talokokonaisuuden. Sebastian Herkner loihiti pyöreän messutalon, jonka tiloja voi muutella sisäkkäisten kehien seinäpaneeleita liikuttamalla. Suunnittelija esitteli taloa.

Tilaa talossa on 240 neliötä. Talo oli tupaten täynnä väkeä. Tiloista en oikein saanut kuvilla selkeyttä, Tässä talon luonnos esitteestä kuvattuna. 

.

Yksi seinäelementti on keramiikkaa. 

Kylpyhuoneen seinälaatat ovat saippuaa. Oikeasti. Juu, tätä ei kannata kokeilla kotona.

Otetaan vielä tämäkin mukaan. Voi toista. En usko. Ihan näyttää syyttömältä.

Sisätossut pitävät varpaat lämpiminä. Helpompaa ohjetta tuskin löytyy.

Kun pakkaset pitkittyvät, alkaa lattian rajaan hiipiä viileys. Villaiset sisätossut pitävät jalat mukavan lämpiminä. Nämä tossut onnistuvat, jos osaat luoda silmukat ja neuloa oikeaa.

Lanka on kulutusta kestävä Novitan Seitsemän Veljestä. Puikot numero 3. 

Neuloin tossuja kerien lopuista, joten en osaa sanoa tarkkaa langan menekkiä. 

Viimeistelyyn  virkkuukoukku.

 

Luo naisen tossua varten 40 s (miehelle 44 s) ja neulo aina oikein 70(76) kerrosta.

Kavenna kärki, 

Joka kerroksella on 4 kavennusta.

Neulo kerros toistuen *8(9) s oikein ja 2 s oikein yhteen*

Seuraava kerros  *7 (8) s oikein  ja 2 s oikein  yhteen*

Seuraava kerros *6(7) s oikein ja 2 s oikein yhteen*

Seuraava kerros *5(6) s oikein ja 2 s oikein yhteen*

Seuraava kerros *4(5) s oikein ja 2 s oikein yhteen*

Seuraava kerros *3(4) s oikein ja 2 s oikein yhteen*

Seuraava kerros *2(3) s oikein ja 2 s oikein yhteen*

Seuraava kerros *1(2) s oikein ja 2 s oikein yhteen*

Miehen sukassa vielä *1 s oikein ja 2 s oikein yhteen*

Kavenna seuraavalla kerroksella aina 2 silmukkaa yhteen.

Neulo 1 s ja nosta loput silmukat sen yli. 

Katkaise lanka ja vedä se silmukan läpi.

Ompele (tai virkkaa) takasauma ja kärkeä kiinni niin pitkälle, että tossun saa pujotettua jalkaan.

Koska neule on joustavaa, ryhdistä aukko virkkamalla sen ympäri kerros kiinteitä silmukoita. (Katso raidallisen tossun kuvaa) 

Raidallissa tossuissa neuloin aina kaksi kerrosta vuoroon kummallakin värillä.

Suloisen lämpöisiä tossutteluhetkiä!

Päivän asu. Muistatko vuoden 1987 pakkaset? Entä Bulan ja pinssit? Remembering the "coolest" winter of my life 1987

Koska ne eteläisen Suomen hirmupakkaset olivatkaan? Se talvi, jolloin lämpömittari tuntui unohtuneen ikuisuudeksi pakkaslukemaan -34 astetta. Helsingin Sanomien juttu talven 1987 pakkasista viritti eilen facekavereiden kesken hauskan muistelmien ketjun. 

Muistoihini tuolta talvelta liittyy Joutsenen untuvatakki. Ostin talvella 1987 koulua käyvälle tyttärelle untuvatoppiksen. Takki tuntui kirpaisevan kalliilta hankinnalta. Kouluvuodet menivät ja tytärkin lennähti kotoa elämään oma aikuista elämäänsä. 

Takki jäi äidille. On edelleen käytössä. Takki on todella laatunsa lunastanut ja hintansa huutanut. Joutsenen tehtaalla Riihimäellä tehdään huippulaatua.

Välillä takki oli vuosia mökillä. Naulakolta napattavissa mukaan talvella sekä kesällä. Takin suloisessa suojassa on hiihdetty ja luisteltu järvellä, valvottu kesäöitä terassilla ja tunnelmoitu rannassa juhannuskokoilla. Untsi pitää muuten hyvin hyttysetkin loitolla.

Monet konepesut käyneessä takissa näkyy tietenkin lähes kolmenkymmen vuoden jälkeen kulumisen merkkejä, mutta se on edelleen untuvaisen muhkea. 

Hihojen ja taskujen suita olen korjaillut. Viimeisimmän kunnostuksen ja pesun jälkeen päätin jättää takin taas kaupunkikäyttöön. 

Takin keltainen väri tuntuu aina vain yhtä aurinkoisen lämmittävältä. 

Villalapaset eivät yksinään ole kovin lämpimät. Niitä voi pukea kahdet päälekkäin tai vetäistä lämmikkeeksi vuorillisen nahkasormikkaiden päälle.

Kuvien pipo, lapaset ja sukat ovat Kodin kuvalehdelle tekemiäni käsityömalleja. Julkaistu numerossa 21/1976.

Entä muistatko Bulan ja pinssivillityksen? Niin kasaria! Edelleen lämmin. Pesun jälkeen kiinnitän tietenkin pinssit takaisin.