Köln on minulle tuttu jo vanhastaan.Lyhyellä matkalla joutuu valitsemaan tarkasti. Tietenkin on nähtävä tuomiokirkko ja vanha kaupunki. Alennusmyynnit olivat parhaimmillaan. Kaikkea ei saanut, museot jäivät nyt käymättä.

Olen vähän rakastunut Kölniin. Kaupungista on hauskoja muistoja sekä lomamatkoilta että työhön liittyen messumatkoilta. Edellisestä käynnistä on jo vuosia, joten oli ilo päästä taas kaupunkiin Sisustustoimittajien yhdistyksen ryhmämatkalla. 

Hotellimme oli aivan rautatieaseman takana tuomiokirkolta katsottuna. Kun liikuimme, kuljimme joka kerran rautatieaseman läpi ja kirkon aukion kautta. Kulmilla, joiden levottomista tapahtumista uuden vuoden aattona on paljon kirjoitettu. 

Poliiseja oli liikkeella suorastaan näytösluontoisesti sekä kaupungilla että messuilla. Aseman ja tuomiokirkon läheisyydessä tarkistettiin kaikkien maahanmuuttajilta näyttävien paperit. Mitään hämminkiä ei näkynyt.  

Aloitan kuvakertomukseni vaikuttavasta tuomiokirkosta.

Suuri jouluseimi oli vielä esillä. Historiallisen väen lisäksi seimessä oli nykypäivästä mukana ainakin poliisi ja palomies.

Tarhaikäiset lapset kulkivat kirkossa hipihiljaisina ja kuuntelivat hoitajien opastusta.

Nautimme yhteisen illallisen perinteisessä Zur Malzmühle -panimoravintolassa. Kölniläiseen tapaan kölcsh-lasit ovat pieniä ja lautasannokset mittavia.

Bratwurst, punakaalia ja paistettuja perunoita. Jälkiruoka omenatorttu ja jäätelöä. 

Toisen illan ruuaksi valitsin turkkilaistyyppisessä ravintolassa flammkuchenin. Elsassilainen liekkipiirakka on kevyempi kuin pizza. Voi kun näitä saisi meilläkin. Eipä huolta, Hanna Sumarin mainio ohje löytyy täältä. On kuulemma vartissa valmis.

 Näitä ihailin vain ikkunan takaa. Brezel-rinkelit ovat saksalaiselle vähintään yhtä rakkaita kuin karjalanpiirakat meille, varmaan enemmänkin. Useimmiten rinkelin päällä on karkeaa suolaa. Tässä suklaa-mantelikuorrutteiset herkkuversiot. 

Berliner-munkeissa ei Saksassa ole sokerikuorrutusta. 

Kävelykierroksen ehdoton kohde on vanha kaupunki. Reinin rantakadun varrella ovat namuimmat talot. Katsokaa noita vuosilukuja. Vähän perspektiiviä nykytalojen eliniän odotuksille.

Suunnistusta helpottavia maamerkkejä on monenlaisia. Hämmentävä jättimäinen jäätelötötterö kerrostalon katolla.

Tavaratalon ei tarvitse olla ikävä kuutio. Ympäristön talot heijastuvat hienosti lasipinnoilla. Pettymykseksi tuolta ylhäältä ei löytynyt kahvilaa. 

Hämärän tullen valaistut kerrokset näkyvät ulos.

Kiitettävällä tarmolla kolusimme kaupan toisensa jälkeen, olihan alennusmyyntiaika parhaimmillaan. 

Sitten löytyi SE kauppa, josta ei tahtonut päästä ulos. Manufactum. Tilaa sen verran. että koko kaupan näkee lähes yhdellä seisomalla. 

Se valikoima!  Täydellinen lifestyle-kauppa, jossa kaikki on tarkasti valittua. On myös leipä-ja leivonnaisosasto sekä lounaskahvila. Täällä piti käydä kahdesti. 

Ketjulla on myymälä myös Hampurissa, Berliinissä ja Münchenissa. 

Kuvat kertovat vain osan. Puutarhavälineitä, kirveitä, höyläpenkki, puinen soutulaite, hyönteisten taloja, Stetson, retrokatkaisimia ja -pistokkeita, laamapaitoja, neuloja, mausteita, giniä, viskiä, luukampoja. Huoh, helpompi olisi listata, mitä ei löydy.

Manufactumin kaikesta tarjonnasta riemastuin eniten tästä. Kauneimman sahapukin päällä lekottelee suomalainen Logmatic-kiilakirves. Meillä kyselin sitä jokunen vuosi sitten kaikista keksimistäni rautakaupoista. Lopulta löysin googlaamalla Vaasasta. Manufactum rules!

No, lopulta nautin kaupassa vain kahvin juustotortun kera. Mukaan lähti kevään inspiraatioksi ilmainen puutarhakatalogi.

Kölnissä kun oltiin, suunnitelmissa oli tietenkin kölninveden hankinta. Osuipa tuurilla kohdalle täsmälleen oikea talo. Liiketilan kauniin portaikon yläpäässä oli hieman historiaa, kuvia, julisteita ja videoesitys.

Mukaan lähti perinteinen pullo kölninvettä kauniiseen peltirasiaan pakattuna.

Ostoskierroksen löytö. Nahkaiset citytennarit alehintaan -50%.

Ostosten jälkeen vielä viimeinen kölsch ja näkymä  kirkolle.

Köln on Saksan neljänneksi suurin kaupunki ja suurkaupungaista vanhin, perustettu roomalaiskaudella 38 eaa. Menossa on perinteinen karnevaaliaika. 

Ravintoloissa ja kaupoissa on somisteena serpentiinejä, ilmapalloja ja pieniä pellehahmoja. Kadulla tuli vastaa kaiken aikaa mitä mielikuvituksellisimmin somistautunutta väkeä. Rautatieasealla tapasimme nämä hilpeä rouvat lähdössä juhlimaan. Ei miehiä mukaan, he korostivat. 
Myöhemmin selvisi, että varsinainen karnevaaliaika alkaa neljäs helmikuuta ja kestää kuusi päivää. Mahtaa olla hulinat, kun jo kaksi viikkoa aikaisemmin joka puolella liikkui karnevaaliasuihin pukeutuneita ryhmiä. Karnevaali tuntuu olevan kölniläisille todella iso juttu. Ajatelkaa, jos meillä kuljettaisiin vappunaamarit päässä ja serpentiinit kaulassa jo viikkoja ennen vappua. 

Tschüss!

Eikä siinä kaikki. Superylläri. Düsseldorfin kentällä. Juuri ennen turvatarkastusta löysin kauan etsimäni tummanruskean laukun. Alehintaan. Pikainen ostopäätös ja turvatarkastukseen upouusi laukku olalla keikkuen.