Selasin kamerani messukuvien antia vähän uteliaana. Mitä olen kuvannut, kun mitään en tarvitse? Olen omat sisustusvalintani tehnyt, pysyvimmät vuosikymmeniä sitten. Huomasin ilokseni, että moni itselleni niin tuttu pitää edelleen pintansa.
Monesta tarpeettomaksi käyneestä olen elämän käänteissä myös ikävöimättä luopunut. Muuttoja on riittänyt. Laskin, että lapsuuden kodin jälkeen nykinen kotini on järjestyksessä kahdestoista. Näkökulmani messuantiin virittäytyy tällä kertaa osin omakohtaisen sisustushistoriani suuntaan.
Trendejä on hauska seurata ja virikkeitä etsiä. Oikea koti syntyy kuitenkin elämän tuomasta kerroksellisuudesta. Rohkeudesta valita sellaista, mistä aidosti pitää.
Riisipaperivalaisin tuntuu nyt näkyvän kaikkialla. Omani hankin 70-luvulla. Erään muuton yhteydessä löin sen kyllästyneenä nyrkillä rikki. On kaunis, mutta tuohon en palaa. Tuohon aikaan liittyi myös paimentolaismatto, se sai mennä aika pian. Vaikka pörröisyys on trendikästä, paimentolaismaton paluuta en messuilla huomannut, onneksi.
Laveri. Ensimmäinen hankkimani huonekalu. Sain 60-luvun alkupuolella lapsuudenkodissa oman huoneen sisustettavaksi. Se oli rintamiestalon yläkerran keittiö, josta poistetiin hella ja tiskipöytä.
Laverilla nukkuminen oli muodikasta ja askeettisen epämukavaa. Ohut patja oli uutta keksintöä, vaahtomuovia ja tyyny litteä. Olin näet lukenut, että korkeasta tyynystä saa kaksoisleuan.
Nykylaveri on day bed, päiväpeti, jossa tuskin nukutaan. Enkä vieras joskus.
Laveri tämäkin ja kaunis. Totesimme ystävän kanssa, että tuosta ei näillä lukemilla ketterästi noustaisi ja nilkat olisivat mustelmilla.
Artekin linoleumpintainen pöytä. Puolisoni sai pöydän laatikostoineen ylioppilaslahjaksi vuonna -57. Pöytä on kulkenut mukana muutosta toiseen. Palvellut ruokapöytänä, työpöytänä ja matalilla jaloilla varustettuna sohvapöytänäkin. Nyt päädyin tilan puutteen vuoksi ruuvaamaan jalat irti ja siirtämään pöydän varastoon. Klassikosta ei ole aikomusta luopua. Olen huomannut, että Artekin kaluste on sen herkumpi, mitä vanhempi. Artek myy myös kierrätettyjä kalusteita.
Alvar Aallon hyllyt. Niitä hankimme 80-luvulla moniin tarpeisiin. Legendaarinen muotoilu on varmaan kaikille tuttu. Jokainen, joka on noita asentanut tietää, että tehtävä on lähes mahdoton. Mainoksen sanoin, mikä meisseli? Ah, sitten sain minikokoisen ruuvinvääntimen. Tällä hetkellä kodissani on listoihin ruuvattuna rinnakkain 2x3 hyllyä.
Arabian Ruska-astiasto 1960-luvulta, suunnittelija Ulla Procopé. Kiehtovan upean keittiökaapiston yllätys. Natsaa hienosti tyyliin. Ruskaan liittyy muistoja. Aloitin ensimmäisessä kesätyöpaikassani viisitoistavuotiaana keväällä 1962. Oma tilipussi. Rahat haettiin käteisenä kassasta pakattuna ruskeaan paperikuoreen. Päätin ostaa joka tilistä jonkun Ruska-astian. Kahvipannun ja -kupit sekä suuret lautaset olen vuosia sitten myynyt kirppiksellä epäkäytännöllisinä. Jotain osia olen ostanut lisää.
Edellisen kuvan upean keittiökaapiston kulmakaapissa näkyy trendikäs pyöristetty muoto.
Lundia. Vielä yksi oma sisustusmuisto. Hyllykkö tuli kotiin 1970-luvulla seinän kattavana kirjahyllynä. Säästösyistä puuvalmiina, itse lakattiin. Vuosia mietin hyllykön maalaamista, mutta en saanut aikaiseksi. Viimeisimmässä muutossa marraskuussa 2019 oli luovuttava sekä Lundiasta, että suurimmasta osasta kirjoja. Nyt Lundia on myös värikäs.
Juuri nyt näkyy
Muotojen pyöreyttä, pehmeyttä, pörröisyyttä. Suosituin puulaji on edelleen tammi. Väreistä nousevat oliivinvihreä, sinappi, tiilenpunainen, viininpunainen ja utuiset pastellit.
Mielessäni tulkitsen muotoilun ja materiaalien valinnoissa ajankohtaisen viestin. Pyrkimyksen rauhaan, turvallisuuteen, pysyvyyteen ja ekologisesti kestäviin arvoihin. Elämisen jäljet saavat näkyä. Klassikkojen arvostuksesta kertoo myös joidenkin tuotteiden palautuminen uustuotantoon.
Lukuisia messujen kuvakoosteita selattuani veikkaisin, että tämä Fasetin sohva on messujen innokkaimmin kuvattu kaluste. Todellinen silmäkarkki, jossa näkyy kertavilkaisulla useita tämän hetken sisustusmuodin trendikkäimmistä piirteistä.
Se vaan on niin, että monia huipputuotteita ei edes ole suunniteltu ajatellen tavallisten kotien arkikäyttöä. Hyvä niin. Joskus luovuus ja kauneus saa mennä käytännöllisyyden edelle.
Lepotuolikin on muodoiltaan ja pörröiseltä kankaaltaan lohduttavan syliinsä kutsuva.
Paljon ihailtavan korkealuokkaista puutyötä. Tämän pöydän silkinsileää pintaa ja pehmeiksi pyöristettyjä reunoja oli pakko silitellä. Enkä varmasti ollut ainoa.
Hyvä juliste on edullinen tunnelman luoja. Vanhat kotimaan matkailujulisteet ovat kestäneet aikaa.
Sohvaindeksi kertoo paljon. Suuret sohvaosastot eivät varmaan ole sisustusalan ammattilaisten mielenkiinnon huippukohteita messuilla. Minulle ne edustavat sisustuksen realismia ja ovat siksi tärkeitä. Hämmästelen, miten paljon edelleen tarjotaan valtavan kokoisia koko perheen vetäviä sohvia. Viehko ajatus, mutta siinä on iso mutta. Kaupan avarassa tilassa on kalusteiden kokoa vaikea sopeuttaa oman kodin huonekokoon. On varmaan aika monelle tullut yllätyksenä. Päättelen asiaa siitä, miten paljon jättimäisiä sohvia on päivittäin kierrätykseen tarjolla erilaisilla nettisivustoilla.
Oliivinvihreää, sinapinkeltaista. Sohvat ja lepotuolit ovat saaneet väriä. Verhoilukankaissa on samettista pehmeyttä.
Pehmeitä sävyjä. Mitoitukseltaan helppo löhötä, hankala istua.
Tässäkin hillittyä puuteritunnelmaa. Taustalla ruskeaa nahkaa, kaunista. Ennakkotunteena odotin näkeväni enemmän ruskeaa, jopa täyteläistä tumman suklaan sävyä. Ehkä seuraavalla kerralla.
Kaunis sävy ja eläväpintainen verhoilukangas. Suuret sohvakokonaisuudet voi joissain malleissa koota eri tavoin yhdisteltävistä osista. Järkevää ja varmaan myös kokemuksen kautta opiksi otettua. Jättisohvan hankintahaave kerrostalokotiin saattaa helposti tyssätä rappukäytävän ja hissin ahtauteen.
Messuilla on mainio materiaalien ja valmistuksen vastuullisuuteen ja kierrätykseen keskittyvä Choice-osasto, jossa on osallistumaan kutsuvia työpajoja. Mainio tapa konkretisoida vastuullisuuden ja kierrätyksen ajatusta. Yleisö sai mm sommitella kukkakauppojen myyntiin kelpaamattomista kierrätyskukista kimppuja, jotka vietiin ilahduttamaan vanhainkodin asukkaita. Käsittelemällä, karsimalla kuihtuvaa ja asettelemalla vielä voimissan olevia kukkaoksia uudelleen saa kotonakin nauttia leikkokukista paljon pidempään.
Puuteriset pinkin sävyt yllättivät.
Pinkkiä ja pehmeyttä.
Tässäkin hillittyä puuteritunnelmaa. Taustalla ruskeaa nahkaa, kaunista. Ennakkotunteena odotin näkeväni enemmän ruskeaa, jopa täyteläistä tumman suklaan sävyä. Ehkä seuraavalla kerralla.
Tiilenpunaista.
Ihan vähän sinistä. Juttuhan on niin, että valmistajat valitsevat messuostoille kankaita ja värejä, joiden kiinnostavuuteen uskovat ennusteiden mukaan. Lähes kaikki kalusteet valmistetaan asiakkaan tilauksen mukaan. Verhoilukankaiden materiaalit ja sävyt voi valita makunsa mukaan. Hankintaan on syytä varata aikaa ja kärsivällisyyttä. Omaansa voi joutua odottamaan pitkiäkin aikoja.
Kaunis sävy ja eläväpintainen verhoilukangas. Suuret sohvakokonaisuudet voi joissain malleissa koota eri tavoin yhdisteltävistä osista. Järkevää ja varmaan myös kokemuksen kautta opiksi otettua. Jättisohvan hankintahaave kerrostalokotiin saattaa helposti tyssätä rappukäytävän ja hissin ahtauteen.
Messuilla on mainio materiaalien ja valmistuksen vastuullisuuteen ja kierrätykseen keskittyvä Choice-osasto, jossa on osallistumaan kutsuvia työpajoja. Mainio tapa konkretisoida vastuullisuuden ja kierrätyksen ajatusta. Yleisö sai mm sommitella kukkakauppojen myyntiin kelpaamattomista kierrätyskukista kimppuja, jotka vietiin ilahduttamaan vanhainkodin asukkaita. Käsittelemällä, karsimalla kuihtuvaa ja asettelemalla vielä voimissan olevia kukkaoksia uudelleen saa kotonakin nauttia leikkokukista paljon pidempään.
Messujen tapahtumissa jaetaan useita palkintoja ja tunnustuksia. Monesti palkittu muotoilija Tapio Anttila laittaa osaltaan hyvän kiertämään. Kodinhaltia on uusi tunnustus, jonka sai ensimmäisenä Martat. Kuvassa Tapio Anttila ja Marttojen Marianne Heikkilä. Kodinhaltian valintaraadissa olivat sisustustoimittajat Riina Ahtola ja Piia Kalliomäki sekä Avotakka-lehden päätoimittaja Kari-Otso Nevanluoma.
Osaltani messukierros jäi hallin 6 kierrokseen. Tarjontaa oli paljon enemmän.
Aloitimme suuresta yhteisosastosta Naapurit, jonka ovat suunnitelleet Asun-lehden päätoimittaja Ulla Koskinen ja muotoilija Anna Pirkola. Osastolta sai hyvän käsityksen ajankohtaisista suuntauksista.
Toinen mielenkiintoinen kokonaisuus oli Susanna Vennon kuratoima, vastuullisiin valintoihin keskittynyt osasto Choice. Osastolla yleisö voi materiaaleihin ja tuotteisiin tutustumisen ohella osallistua useisiin työpajoihin.
Työpajoja oli myös Handmade- ja Materials-osastoilla, sekä lapsille Kids-alueella omia juttuja.
Messulavoilla on joka päivä lukuisia esityksiä, luentoja ja keskusteluja, viihdettäkin.
Koska tarjontaa on paljon, olen yleensä etukäteen tutkaillut netistä tarjontaa ja listannut kiinnostavia osastoja ja tapahtumia. Nyt ennakointi jäi tekemättä. Olihan se virhe, mutta kiva päivä kaikkineen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti