Innoituksena Visavuoren käynnille oli Kari Suomalaisen pilapiirrosnäyttely "Vastavirtaan". Tutkimme siskon kanssa piirrokset ja tekstit tarkkaan. Ikäluokalleni piirosten politiikan hahmot ovat hyvin tunnistettavissa ja yllättävän monet yksittäiset piirroksetkin tallentuneena muistiin. Yhtään valokuvaa en muistanut näyttelystä ottaa. Tietoa Kari-paviljongista täältä.
Kari-paviljongin alakerran näyttely Olli-naistaiteilijan tarina oli silmiä avaava elämys. Pidän taiteesta ja käyn aika paljon näyttelyissä. Olga Gummerus-Ehrström (1876-1938) oli minulle uusi tuttavuus. On hätkähdyttävää, miten vähän tuon aikakauden upeat naiset ovat saaneet nimeään esiin taiteilijoina. Samalla tavalla kuin miehet he opiskelivat Ateneumissa ja moni myös Pariisissa, Ollikin. Ajan hengen mukaan miehet olivat ammattitaiteilijoita ja saivat nimeä ja varakkaita tukijoita. Naisia pidettiin enemmänkin harrastelijoina, vaikka miten ammattimaisesti työtään tekivät. Olli-lempinimeä myös signeerauksissaan käyttänyt maalari mainittiin näyttelyarviossa "nuorena tulewaisuuden miehenä". Olli-näyttelyn tauluista valtaosa on Gösta Serlachius-säätiön kokoelmista.
Emil Wikströmin (1864-1942) ateljee ja taiteilijakoti ovat aina kertauksen arvoisia. Varsinkin, kun edellisestä käynnistä on vierähtänyt enemmänkin vuosia. Visavuori oli ensimmäinen kansallisromanttinen erämaa-ateljee ja siitä tuli esikuva taiteilijaveljille. Ateljeen viherhuone, urut, tähtitorni ja pimiö kertovat Emil Wikströmin monipuolisista kiinnostuksen kohteista työn ohessa.
Kodit, sisustus ja käsityöt ovat aina olleet mielenkiintoni kohteita. Onnekkaasti olen saanut aiheiden parissa tehdä työtäkin käsityö- ja sisustustoimittajana. Kuvissani keskityinkin ateljeen upeita veistoksia enemmän napsimaan talteen sisustuksen yksityiskohtia.
Museon ympäristössä on näyttely Aikakoneita&Utopioita. Hellepäivän uuvuttamana eivät voimamme riittäneet kohteiden kiertämiseen. Kun nyt luen saamaani esitettä, olisi kyllä kannattanut tutustua.
Emil Wickström. Kutomataito, 1910. Pohjan neito-suihkukaivon sivuryhmä.
Huone Pariisissa. Emil Wikström asui yhden talven Axel Gallénin kanssa 7-8 neliön ullakkohuoneessa. Miljöö on rekonstruktio ajan maalausten ja valokuvien mukaan.
Ateljeessa on levähdyspaikka ja kirjasto.
Ateljeerakennuksen paanukaton kauneus.
Wikströmien asunrakennus järven puolelta. Tarinani jatkuu kotimuseon puolella.
Valurautaiset padat, pannut ja parilat säilyvät hoidettuina vuosikymmenestä toiseen.
Ruokakomerossa on viisipaikkainen hiirenloukku.
Vierashuoneen pesukomuutin vierellä on kirjottu seinävaate, jonka pieneen koritaskuun saattoi sujauttaa sormuksen peseytymisen ajaksi.
Wikströmien makuuhuone.
Peilit on asetettu niin, että tuuletusikkunan kautta saattoi seurata, ettei keittiöpiian kamarin ikkunan kautta päässyt kömpimään yövieraita.
Napakasti virkattua.
Yöpöydällä on erikoinen kirjontatyö.
Lastenhuoneessa on leikkikangaspuut ja pieni hella, johon sai viritettyä oikean tulen.
Lastenhuoneen kaapin päällä on Wikströmin tekemä nukketeatteri.
Lastenhuone.
Erikoinen ripustus, taulu ryijyn päällä. Huomaa myös tyynyt.
Näyttely Kari-paviljongin alakerrassa. Olga Gummerus-Ehrström osallistui näyttelyihin harvoin. Suurin osa Ollin töistä ei ollut julkisesti esillä hänen elinaikanaan. Näyttelyn töistä osa ei ole aiemmin ollut esillä.
Olli, Omakuva, 1908, Helsingin Yliopistomuseo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti