Kamalan ihana ja ihanan kamala toukokuu saa mökkiläisen sekaisin.

Suuren puutarhatontin omaavalle mökkeilijälle toukokuu on samaan aikaan vuoden ihanin ja kamalin aika. Kaikki on talven jälkeen huumaavaa. Luonnon kevätvyörytys pökerryttää. Toukokuu pursuu innostavaa energiaa. Kamaluus on siinä, että kaikki tapahtuu liian vauhdilla. Mitenkään ei ehdi tehdä, nähdä ja kokea kaikkea, mitä haluaa

Olin alkuviikosta kaksi päivää yksin mökillä. Tylsää? Ei todellakaan. Mitäkö puuhailin?

  

Tiistaina vastassa oli ihan liian pitkäksi venähtänyt nurmikko. Leikkurin akku on talvehtinut sisällä. Lataus oli tietenkin purkautunut. Lainasin naapurilta akkulaturin. Oma ei toimi. En tiedä, miksi. Kanisterit autoon ja kesäbensoja hakemaan. 

Edellisestä käynnistä oli yli kaksi viikkoa. Se on toukokuussa lähes iäisyys. Koko tontti on kierrettävä ja tutkittava päivän tilanne. Viime kerran sinisenä lainehtivat skillameret. sinivuokot ja valkovuokot olivat poissa. Iloitsin, että ehdin nähdä tulppaanit, vuohenjuuret ja rentukat täydessä kukassa. Tulevana viikonloppuna niitä en ehkä enää tapaa. 

Aina löytyy yllätyksiä. Tontin reunalle autotallin takanurkalle ei takuulla ole kukaan tulpppaaneja istuttanut. Tervetuloa, viihtykää. Tulkaa taas vuoden kuluttua.

Rantaa valaisivat rentukat. Yllärinä jostain ajautunut laiturin ponttooni.

Vanha sauna ja saunakuusi ovat kumpikin omalla tavalla vinksallaan. Kaikki hyvin.

Saunakuusi kukkii tänäkin keväänä voimalla. 

Raparperi on vanhan taulun mukaan kasvanut tuossa rehevänä jo vuonna1950. En ehtinyt kajota. Suraavalla kerralla.

Seudulla oli satanut aika reippaasti. Päätin silti aloittaa ruohonleikkuun lykittävällä koneella, jolla hoidellaan rinnetontin hankalat paikat, ne joihin ei ajettavalla pääse. Aika tovin sain houkutella, mutta suostuipa rakkine lopulta käyntiin. Tuore ruoho yskitti konetta ja kaltevimmilla paikoilla leikkuusilppu sai maan vaarallisen lipeväksi. Oli lopetettava. 

Silmiin osui meheviä nokkospuskia. Sadonkorjuuseen. Toin kuistin pöydälle vadillisen vettä ja sanomalehtiä. Levitin huuhdotut nokkoset kuivahtamaan. Illemalla alkoi sataa. Ei voinut enää jakaa kitkemistä. Oli aikaa niputtaa nokkoset keittiön orrelle kuivumaan. 

Vuosia vaalimani ja jakamani Mårbacka-pelargonit olivat talven jälkeen lehdettöminä rankoina. Lehdet löytyivät piirongin takaa patterin alta. Hiiret olivat keksineet uutta kujetta. Kahdeksasta purkista seitsemän kippasin kompostiin vietäväksi. Yhdessä rangassa pilkisti vähän vihreää. Katsellaan. 

Kotoa tuomani amaryllikset nakkasin väliaikisesti rappujen vielä tyhjään yrttiruukkuun, josta puolestaan nostelin kukintansa lopettaneet pääsiäisen pikkunarsissit rapun viereen. Ne pitää tökkiä maahan. Kuten myös kotoa tuomani jouluruusu. Ensi kerralla. 

Tiskasin pelargonien ruukut. Uudet pelargonit odottavat istuttamista. Ensi kerralla. 


Keskiviikkona sää näytti poutaantuvan. Mikä helpotus. Pääsisin ajamaan nurmen. Jos saan leikkurin käyntiin. Joka keväinen jännityksen paikka. 

Aamupäivän odotin ruohon kuivahtamista perennapenkkejä kitkemällä. Ne on jo kertaalleen, osa kahdestikin kitketty ja katteet levitty. Vuohenputki ja voikukat ovat sinnikkäitä. Pari kärryllistä ehti taas kertyä. 

Iltapäivällä leikkuri sai ladatun akun. Käynnistyi. Riemukasta. Ajo kestää normaalisti puolitoista tuntia. Nyt aikaa meni reilusti yli kaksi tuntia. Ruoho oli liian pitkää ja vielä kosteaa. Leikkuri valitti välillä tikahtumista. En antanut armoa. 

Usvainen kuva johtuu työhousujen taskussa pölyyntyneestä luurin linssistä. Aina ei muista puhdistaa. Ajon jälkeen odotti haravointiurakka. Ensimmäinen kuorma tekeillä.

Välillä oli pidettävä tankkaustauko. Yksin ollessa en satsaa aikaa kokkaukseen. Ateria oli molempina päiviä sama.  Muhkeaa salaattia kootessa ehti panulla lämmitä kolme nakkia, muna ja kaksi siivua halloumia. Juomana rasvaton piimä. Suosikkiateriani mökillä. Siis ilman nakkeja. Sorruin kaupasssa anteliaaseen tarjoukseen. 

Haravan varteen. Lähes kolmen tunnin urakoinnen jälkeen kuudes ja viimeinen kärryllinen ruohosilppua menossa katteeksi. Selkä alkoi anella armoa ja urakka muutenkin tympiä.  

Ensimmäisestä ajosta ei laatupisteitä heru. Jälki on ruohon liian pituuden ja kosteuden takia epätasaista. Seuraava leikkuu viikonloppuna. 

Sunnuntaina on ajatus siskon kanssa kääntää kuvassa keskellä näkyvä kasvimaa. Saattaa maahan perunat, sipulit ja moninaiset siemenet. Onneksi on luvattu poutaa.

Illan varjot pitenevät. Kamalan ihanat kaksi päivää mökillä on ohi. Odotan, että pääsen  sunnuntaina takaisin. Omenapuut ovat siihen mennessä avanneet kukkansa.

Yksin en suinkaan tätä tonttia hoitele. Vanhempiemme aikanaan kesäkotina lähes kolmekymmentä vuotta vaalima tila on minun ja kolmen siskoni yhteinen. 

Täällä jyllää luonnonvoimien lisäksi naisenergia.