Translate

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Jos olisin vaatekappale, olisin villapaita.


Neuleita, osa 1

Monet työvuodet käsitöiden parissa ovat jättäneet jälkensä. Vuosia kuvittelin päässeeni neuleista eroon. Mutta ei, ne houkuttavat taas uudella tavalla. Aikaa on kulunut niin paljon, että neuleet eivät enää maistu työltä.

Neulepuseroita olen aina käyttänyt mökillä. Maalla tuhti neule on paikallaan viileällä säällä sisälläkin. Viime aikoina olen alkanut käyttää neuleita myös kaupungissa. Syksyllä ja keväällä on otollinen kausi. Leppoisia päiviä, jolloin ei ole liian kylmä eikä liian kuuma. Neuleita on kaappiini pinoutunut aikojen saatossa enemmänkin kuin tarpeeksi. Silti olen pelastanut kirpputoreilta pari aarretta.

Revontulipusero. Aikansa megahitti. Minulle kaikkien villapaitojen äiti. Ensimmäisen revontulipaitani sain koululaisena 50-luvulla äidin neulomana. Myöhemmin olen neulonut mallin kahteen kertaan juuri noilla perusväreillä. Niitä puseroita ei enää ole. Tällä kertaa ei tarvinnut tarttua puikkoihin. Uusin kirpputorilöytöni muutaman päivän takaa. 






Alla oma muunnelmani revontuliteemasta. Viime talvena jäännöslangoista sommiteltu. Pehmeän valkoista pohjaväriä oli arvioni mukaan niukasti, joten lisäsin malliin kuvioita. Hyvä niin, sillä kaarrokeosassa jouduin jo neulomaan toista laatua vaaleisiin kohtiin.










Tämän neuloin nautiskellen joskus 90-luvun alkuvuosina. Kuviomallin nappasin käsityölehdestä. Neuloin puseroon sekalaisen valikoiman keränperiä. Valitsin värit työn edistyessa fiilispohjalta ilman ennakkosuunnitelmia. Äskettäin löysin vielä nyssykän puseron lankoja ja tein niistä pipon.





Tämän mallin ohjeen olin repäissyt talteen jostain ja säilytin vuosia. Kunnes vihdoin toteutin, en enää muista, milloin. Itse en olisi tällaista mallia suunnitellut. Kuvioissa on aivan liian pitkiä langanjuoksuja. Kun värit vielä ovat musta ja valkoinen, kuultavat lankajuoksujen sidontakierrot pohjavärin läpi. Näin ongelmat, mutta jokin mallissa houkutti niin paljon, että sen toteutin.Yksittäiset täpläkuviot ompelin silmukoita jäljentäen. Työläs pusero jäi vähälle käytölle, koska olin neulonut alkuperäisen mallin mukaisesti helmaan ja hihansuihin suorat neulepäärmeet. Laatikkomainen malli ei toiminut. Pari talvea sitten ryhdistäydyin ja neuloin hihoihin ja helmaan joustinneuleet. Nyt toimii.  





Kasarityyliä. Tämäkin on omaan käyttöön tehty jäännöslankaviritelmä. Virkattuja kukkia!





Rauhallisempaa, vaikka tämäkin 80-luvulta. Kaksinkertaisena neulomani luonnonvalkoinen lanka on pehmeää ja hyvälaatuista. Silti pusero jäi vähälle käytölle. Olin tehnyt suoran pääntien, joka ei istunut. Pusero oli myös makuuni liian lyhyt. Korjasin mallia pari vuotta sitten neulomalla helmaan lisää resoria ja yläosaan pääntielle kaaren. Lähikuvasta näkyy, etten enää löytänyt aivan samaa lankaa.






Toinen kirpputorilöytö. Saman tyyppisiä irlantilaiskuvioita olen neulonut moneen kertaan. Tiedän, miten työlästä noiden teko on. Siksi en voinut jättää tätäkään pelastamatta. Villapaita oli minulle aivan liian suuri. Lanka on löyhäkierteiseksi kehrättyä villaa, jossa ei tuntunut olevan superwash-käsittelyä. Siispä pesin neuleen koneessa villapesuohjelmalla. Ja kas, kuten toivoin, se tiivistyi juuri passelisti.  





Tämä neuletakki on yksi uusioneuleistani. En ollut tyytyväinen entiseen malliin. Koska lanka on kaunis ja laadukas, purin neuleen ja tein uuden version. Entisestä säilytin vain taskut.
Hyvälaatuista lankaa ei kannata laittaa hukkaan, jos neule ei enä miellytä. Aika monet purkulangat odottavat uusiokäyttöä. 

1 kommentti:

  1. Kauniita neulepuseroita. Tuon kauniin oranssin, kukilla kuvioidun perässä tänne tulin, mutta täällähän oli muutakin kaunista. Nuokin ekat puserot kauniine kaarrokkeineen tuo ihan mieleen puseron, jonka itse nuorena tein Suuri Käsityö-lehden ohjeella. Se oli muistaakseni vuodelta 1981.

    VastaaPoista