Tehtaan tytöt-näyttely Villan Voimalassa Hyvinkäällä kertoo naisten asemasta ja työstä teollisuudessa.

Naisten päivänä sain seurata Aalto yliopiston professori Anne Stenrosin esitystä naisten asemasta työelämässä tänä päivänä. Tilaisuus oli paikallisten Zonta-naisten järjestämä.

 Kaksi viikkoa sitten olin vastaavissa tunnelmissa vähän pidemmän ajan takaa, Tehtaan tytöt-näyttelyn avajaisissa Villan Voimalassa Hyvinkäällä. 

Hyvinkään Kaupunginmuseon kokoama Näyttely Tehtaan tytöt on avoinna neljänteen päivään kesäkuuta ti-la klo 11-16, ke klo 11-18 sekä tilauksesta. Ei pääsymaksua. 

Osoite on Villan Voimala, Villatehdas O-rappu, Kankurinkatu 4-6, Hyvinkää. 

Näyttely koostuu pääosin valokuvista ja teksteistä. 

Käykää katsomassa Tehtaan tyttöjä. Odottavat tuolla taustalla, tehtaan pihan perukoilla.

Aihe jäi askarruttamaan sen verran, että palasin eilen tutustumaan Tehtaat tyttöjen elämään vähän tarkemmin. 

Blogini kuvat ja asiatiedot ovat näyttelystä.

"Joka aamu ennen seitsemää sivuutin maantiellä villatehtaaseen vaeltavien naisten päättymättömän jonon. Tuhat tyttöä tuli minua vastaan joka aamu." 

Kirjoitti Mika Waltari 1950-luvulla (Koiranheisipuu)

Naisia teollisuudessa

Suomi alkoi teollistua 1800-luvun puolivälin aikaan. 

Nuoria naimattomia naisia ja lapsia palkatiin tehtaisiin mielellään, heidät sai halvalla. 

Tehtaiden työpäivät olivat pitkiä ja raskaita, mutta vapaa-ajan sai käyttää miten halusi. Sadat tuhannet naiset työskentelivät maatiloilla. Palkka oli paljon huonompi kuin miehillä ja palvelusväen piti olla valmiina työhön kaiken aikaa. Tehdastyö houkutti. 

Aiemmin naimisissa oleva nainen oli miehensä holhouksen alla. 

1800-luvun loppupuolella nainen sai oikeuden valita itse työpaikkansa.

1890 teollisuudessa työskenteli maassamme noin 14 000 ja vuonna 1930 noin 63 000 naista. 

Jo 1900-luvun alussa vaadittiin naisille ja miehille samaa palkkaa. Ammattiliittojen asema oli heikko ja työnantajat haluttomia tekemään yleissitovia sopimuksia.

Kuvassa Villatehtaan ammattiosaston naisosasto lippuineen 1900-luvun alussa.

1917 toteutui kahdeksan tunnin työpäivä.

Paikallinen uutinen maaliskuulta 1928.

1929 avioliittolaki määräsi, että nainen ja mies ovat keskenään yhdenvertaiset.

1937 alkaen oli myönnetty äitiysavustusta

1948 astui voimaan lapsilisälaki

Juliste Hyvän äidin lisä vuodelta 1949, SKS:n kirjapaino. 

Veikkaanpa, että useimmissa perheissä avustukset tarvittiin arjessa pärjääämiseen.

Hyvinkään villatehtaan vaiheita:

1892 Hyvinkäälle perustettiin villatehdas. 

1935 tehtaalla oli noin 1200 työntekijää, joista 920 oli naisia.

1945 Helsingin Verkatehdas siirsi toimintansa Hyvinkäälle. Heves kehräsi lankaa ja valmisti kankaita, kreppinyloneita, trikoota, kerrastoja ja aluspaitoja. 

1952 tehtaalla oli noin 1200 työntekijää. 

Tehdas oli paikkakunnan suurin työnantaja, alansa johtava suuryritys.

1959 Helsingin Verkatehtaasta tuli osa Villayhtymää.

1960-luvulla Villatehtaan menestystuotteita olivat Rondo-käsityölangat. Neuleohjeita julkaistiin Ahkeraliisa-lehdessä.

Ujutanpa itseni mukaan tarinaan. Tälle kaudelle osuu oma aikani tehtaan tyttönä. Toimitin Ahkeraliisaa, lankakauppoihin ja lehdistölle meneviä käsityöohjeita 1967-72.

1960-1970 lukujen tuotteita olivat myös Manestra-kokolattiamatot, Dralon Borealis-verhokankaat, matkahuovat ja Elasta-housut.

1969 Villayhtymän toimintaa jatketiin Hyvilla Oy:n nimissä. Hyvinkään tehtaalla oli noin 500 työntekijää.

1978 Hyvilla, Kaukomarkkinat Oy Barker ja valtio muodostivat yhteenliittymän Valvilla Oy:n. 

1991 lopetettiin viimeinen tuotanto.

Hyvinkään naisia työllistivät myös kenkäteollisuus, vanutehdas sekä OTK. 

OTK:n vuodevaatetehtaan yhteydessä koottiin äitiyspakkauksia.

 Kulutusosuuskuntien Keskusliiton mainos vuodelta 1957, Työväenmuseo Werstas

Suuret tehtaat tarvitsivat paljon työvoimaa. Sitouttaakseen työntekijöitä ja helpottaakseen oloja tehtaat rakensivat Hyvinkäälläkin asuntoja, järjestivät lapsille päivähoitoa ja kouluja.

Ylen Areenasta löytyy dokumentti Kasvo: Arja Viitala vuodelta 1982. Ohjelmassa Arja (työtoverini tehtaan tyttö-ajoilta) kertoo suunnittelevansa noin 150 neulemallia vuodessa. Hyvinkään tehtaan toiminnan loputtua Arja jatkoi yrittäjänä työtään lankojen parissa eläkkeelle saakka.

Nyt on vuosi 2016.

Naisen palkka on vain harvoilla aloilla sama kuin vastaavaa työtä tekevällä miehellä.

Never say never. Ryijy seinällä ja vielä itse tehty.

Vannomatta paras. Ei siitä ole aikaakaan, se oli 8. lokakuuta, kun kirjoitin blogissani, etten ole halunnut ryjyä kotiini. Enkä olekaan. Eikä sille olisi tässäkään kodissa paikkaa.

 Nyt kuitenkin kävi niin, että tein ryijyn. Ja tuossa se nyt on, vasta valmistuneena ja juuri ripustettuna "työhuoneeni" futonsohvan yläpuolella. Miten tämmöisiä juttuja oikein tapahtuu? Siten, että olen näköjään vähän yllytyshullu. 

Pienessä Koukkuseurassamme virisi innostus kokeilla ryijyn ompelua. Ajattelin, että tuohon en lähde. Hmm. Jospa kuitenkin tekisin ryijytyynyn. Lähdin mukaan Hämeenlinnaan Wetterhoffille ostamaan ryjyn pohjakangasta. Kerroin tekeväni tyynyn. 

Saman tien kuulin sanovani, että otan metrin levyistä ryijypohjaa 75 cm. Sillä sekunnilla tiesin, etten todellakaan ole tyynyä tekemässä ja että tässä sitä nyt olen, ryhtymässä johonkin, mitä en todellakaan ole ajatellut tekeväni.

Seuraavaksi pengoin lankakoria (näkyy kuvassa) ja valitsin ehdokkaita ryijyn langoiksi. Alun alkaen ajattelin käyttää käsityövuosiltani jääneitä lankoja. Eri laatuisia ja vahvuudeltaan erilaisia. Osa purkulankoja. Tuosta määrästä ryijyyyn kului vain pieni osa.

  

Kun värit oli valittu, tuijottelin lankoja ja hahmottelin lehtiöön sivukaupalla erilaisia kuvioita. Jotain vapaamuotoista sen pitää olla, ei mitään esittävää. Ja piirsin lopulta tuon. Siirsin aiheen luonnosta mukaillen millimetripaperille. Siinä ovat nuotit.     

Ryijyn ompeluun ei pohjakankaan ja lankojen lisäksi kummoisia välineitä tarvita. Vain suurisilmäinen, tylppäkärkinen ryijyneula ja lasta, jotta lenkeistä tulee tasapituisia. Sekä sakset. Muistelin, että minulla on neula olemassa. Haku tuotti vanhan Sigerin laatikosta seitsemän neulaa. Se oli vallan mainio yllätys, ei tarvinnut kaiken aikaa väriä vaihtaessa pujotella lankaa neulan silmään. Leikkasin pahvista kolme senttiä leveitä ja kaksikymmentä senttiä pitkiä lastoja. Useita siksi, että ne kuluvat käytössä. Koska lankani olivat erilaisia, otin yhteen nukkaan vahvuuden mukaan 3-5 lankaa.

Ryijynukka syntyy kahdella pistolla, joiden välissä lanka viedään lastan ympäri. Netistä löytyy tarkkoja ohjeita, sieltä minäkin googlailin. Työtapa oli tuttu ryijymattojen teosta, mutta kertaus oli tarpeen, sillä viime rupeamasta on vierähtänyt lähes viisikymmentä vuotta. 

Seurasin luonnosta vähän suurpiirteisesti, enhän ollut sitä edes tarkasti piirtänyt. Vaikka aluksi toista olin kuvitellut, totesin, että suunnitelma todella kannattaa tehdä. Muuten kokonaisuutta on hyvin hankala hahmottaa.

Annoin pienelle ryijylleni nimeksi Helmikuun uni.

Mistäpä muusta sitä valon lisääntyessä helmikuussa uneksii. Tätä kohti.

Teinivuosien harrastuksia. Revinnäistyöt. Punakirjonta. Minkä nuorena oppi, ei enää taida.

Jos en tietäisi, tuskin itsekään uskoisin. Teinivuosina, 16-18 vuotiaana, kävin kansalaisopistossa harrastamassa revinnäistöitä ja kirjontaa. 

Suunnittelin kuvioita millimetripaperille. Etsin kaupoista sopivia pellavakankaita ja kirjontalankoja. Laskin silmät väsyen kankaan lankoja, jotta kuvio asettuu täsmälleen haluamaani kohtaan kangasta. 

Istuin lukuisat illat huoneessani kirjomassa liinoja. 

En edes liinoista välittänyt. Oppiminen ja tekeminen oli tärkeämpää. Annoin lahjaksi äidille. 

Ainoastaan vaaleansiniset tabletit pidin itselläni ja otin ensimmäiseen omaan kotiini. 

Vuodet ovat vierineet ja äidinkin liinat ovat palautuneet kaappiini.

Päivän asu. Uusien yhdistelmien oivaltaminen on pukeutumisen hauskuutta. Tänään irlantilaiset löysivät toisensa.

Leuto sää ja auringon näyttäytyminen innosti ulkoiluttamaan villapaitoja. Hyvin tarkenee, kun alle pukee ulkoilukerraston paidan ja tarvittaessa jotain tuulta pitävää. Kevättalvi on oikeastaan ainoaa aikaa, jolloin kaupungissa tulee käytettyä tuhteja villaneuleita. Ajattelin ulkoiluttaa jokaista villapaitaani ainakin kerran.

Tänään oli vuorossa  syksyllä -14 kirpparilta ostamani irlantilaisneule. 

Ai mistäkö muistan ostamisen? 

Siitä, että kolme vuotta sitten aloin kirjata kaikki kirppariostokseni ja vähän myöhemmin myös uudet pukeutumisostokseni muistiin. Listasta on ollut hyötyä monta kertaa. Ja pitää listan silmäily  myös pientä kuria hankinnoissa.

Kun otan pitempään levossa olleen asun käyttöön, seuraa mielestäni pukeutumisen hauskin hetki. Tuumaus siitä, miten tämän nyt asustaisin, että tuntuisi taas hippasen uudelta.

Pöyhin pipolaatikkoa löytääkseni sopivaa päähän pantavaa. Se olikin hattuhyllyllä. Viime kesänä Irlannin matkalla ostamani Hanna Hats- tweedhattu asettui irlantilaisneuleen pariksi kuin vanha tuttu.  

Pari viikkoa sitten Düsseldorfin lentokentältä ostamani nahkalaukku liittyi seuraan luonnikkaasti. 

Fossilin laukku ja Malagasta joulukuussa -13 ostetut saappaani ovat juuri sellaista perustyyliä, josta pidän. Helpot yhdistää moneen asuun. Ja aina jalassa farkut. Ne nyt vaan ovat niin kätevät saappaiden kanssa. Ehkä jonain päivänä vielä keksin jotain uutta. 

Hattua käytin kaiken syksyä niin ahkerasti, että siinä kävi sulkasato. Nyt yritän keksiä muutaman soman somistehöyhenen jostain. Ehkä pääsiäisenä.

JK.  Nykyään kiertelen todella vähän kaupoissa. Juontanee siitä, että se liittyi työhöni niin kauan. En myöskään matkustele usein, ehkä 1-2 kertaa vuodessa. Matkoilla on kiinnostustakin koluta myös kauppoja. Usein etsin jotain tiettyä, ehkä pitkäänkin ajatuksissa ollutta asustetta. Päivitykseni laukku ja saappaat ovat juuri sellaisia täsmäostoksia. Myös hattu. Olin vuosia lainaillut miehen Hanna Hat-lippistä. Kun tilaisuus tuli Irlannin matkaan, oli oman tweedhatun osto hyvä tavoite matkamuistoksi.

Päivälehden museoon Helsingin Ludvikinkadulla on vapaa sisäänpääsy. Museoon on helppo pistäytyä suoraan kadulta.

Päivälehden museossa riittää tutkittavaa moneksi kerraksi. 

Historiaa, nykypäivää, kuvia, lehtityöhön liittyviä tarinoita.

 Voit selailla, mistä syntymäpäivänäsi ilmestyneessa lehdessä kirjoitettiin. 

Tutkia isolle näyttöseinälle kosketusvalikolla aiheittain avautuvia kuvakoosteita. 

Seurata mistä maailman suuret uutistoimistot kirjoittavat juuri nyt. 

Museon alakerrassa on esillä entisaikojen painotekniikan laitteita.