Teinivuosien harrastuksia. Revinnäistyöt. Punakirjonta. Minkä nuorena oppi, ei enää taida.

Jos en tietäisi, tuskin itsekään uskoisin. Teinivuosina, 16-18 vuotiaana, kävin kansalaisopistossa harrastamassa revinnäistöitä ja kirjontaa. 

Suunnittelin kuvioita millimetripaperille. Etsin kaupoista sopivia pellavakankaita ja kirjontalankoja. Laskin silmät väsyen kankaan lankoja, jotta kuvio asettuu täsmälleen haluamaani kohtaan kangasta. 

Istuin lukuisat illat huoneessani kirjomassa liinoja. 

En edes liinoista välittänyt. Oppiminen ja tekeminen oli tärkeämpää. Annoin lahjaksi äidille. 

Ainoastaan vaaleansiniset tabletit pidin itselläni ja otin ensimmäiseen omaan kotiini. 

Vuodet ovat vierineet ja äidinkin liinat ovat palautuneet kaappiini.

Päivän asu. Uusien yhdistelmien oivaltaminen on pukeutumisen hauskuutta. Tänään irlantilaiset löysivät toisensa.

Leuto sää ja auringon näyttäytyminen innosti ulkoiluttamaan villapaitoja. Hyvin tarkenee, kun alle pukee ulkoilukerraston paidan ja tarvittaessa jotain tuulta pitävää. Kevättalvi on oikeastaan ainoaa aikaa, jolloin kaupungissa tulee käytettyä tuhteja villaneuleita. Ajattelin ulkoiluttaa jokaista villapaitaani ainakin kerran.

Tänään oli vuorossa  syksyllä -14 kirpparilta ostamani irlantilaisneule. 

Ai mistäkö muistan ostamisen? 

Siitä, että kolme vuotta sitten aloin kirjata kaikki kirppariostokseni ja vähän myöhemmin myös uudet pukeutumisostokseni muistiin. Listasta on ollut hyötyä monta kertaa. Ja pitää listan silmäily  myös pientä kuria hankinnoissa.

Kun otan pitempään levossa olleen asun käyttöön, seuraa mielestäni pukeutumisen hauskin hetki. Tuumaus siitä, miten tämän nyt asustaisin, että tuntuisi taas hippasen uudelta.

Pöyhin pipolaatikkoa löytääkseni sopivaa päähän pantavaa. Se olikin hattuhyllyllä. Viime kesänä Irlannin matkalla ostamani Hanna Hats- tweedhattu asettui irlantilaisneuleen pariksi kuin vanha tuttu.  

Pari viikkoa sitten Düsseldorfin lentokentältä ostamani nahkalaukku liittyi seuraan luonnikkaasti. 

Fossilin laukku ja Malagasta joulukuussa -13 ostetut saappaani ovat juuri sellaista perustyyliä, josta pidän. Helpot yhdistää moneen asuun. Ja aina jalassa farkut. Ne nyt vaan ovat niin kätevät saappaiden kanssa. Ehkä jonain päivänä vielä keksin jotain uutta. 

Hattua käytin kaiken syksyä niin ahkerasti, että siinä kävi sulkasato. Nyt yritän keksiä muutaman soman somistehöyhenen jostain. Ehkä pääsiäisenä.

JK.  Nykyään kiertelen todella vähän kaupoissa. Juontanee siitä, että se liittyi työhöni niin kauan. En myöskään matkustele usein, ehkä 1-2 kertaa vuodessa. Matkoilla on kiinnostustakin koluta myös kauppoja. Usein etsin jotain tiettyä, ehkä pitkäänkin ajatuksissa ollutta asustetta. Päivitykseni laukku ja saappaat ovat juuri sellaisia täsmäostoksia. Myös hattu. Olin vuosia lainaillut miehen Hanna Hat-lippistä. Kun tilaisuus tuli Irlannin matkaan, oli oman tweedhatun osto hyvä tavoite matkamuistoksi.

Päivälehden museoon Helsingin Ludvikinkadulla on vapaa sisäänpääsy. Museoon on helppo pistäytyä suoraan kadulta.

Päivälehden museossa riittää tutkittavaa moneksi kerraksi. 

Historiaa, nykypäivää, kuvia, lehtityöhön liittyviä tarinoita.

 Voit selailla, mistä syntymäpäivänäsi ilmestyneessa lehdessä kirjoitettiin. 

Tutkia isolle näyttöseinälle kosketusvalikolla aiheittain avautuvia kuvakoosteita. 

Seurata mistä maailman suuret uutistoimistot kirjoittavat juuri nyt. 

Museon alakerrassa on esillä entisaikojen painotekniikan laitteita.

 

 

Köln on minulle tuttu jo vanhastaan.Lyhyellä matkalla joutuu valitsemaan tarkasti. Tietenkin on nähtävä tuomiokirkko ja vanha kaupunki. Alennusmyynnit olivat parhaimmillaan. Kaikkea ei saanut, museot jäivät nyt käymättä.

Olen vähän rakastunut Kölniin. Kaupungista on hauskoja muistoja sekä lomamatkoilta että työhön liittyen messumatkoilta. Edellisestä käynnistä on jo vuosia, joten oli ilo päästä taas kaupunkiin Sisustustoimittajien yhdistyksen ryhmämatkalla. 

Hotellimme oli aivan rautatieaseman takana tuomiokirkolta katsottuna. Kun liikuimme, kuljimme joka kerran rautatieaseman läpi ja kirkon aukion kautta. Kulmilla, joiden levottomista tapahtumista uuden vuoden aattona on paljon kirjoitettu. 

Poliiseja oli liikkeella suorastaan näytösluontoisesti sekä kaupungilla että messuilla. Aseman ja tuomiokirkon läheisyydessä tarkistettiin kaikkien maahanmuuttajilta näyttävien paperit. Mitään hämminkiä ei näkynyt.  

Aloitan kuvakertomukseni vaikuttavasta tuomiokirkosta.

Suuri jouluseimi oli vielä esillä. Historiallisen väen lisäksi seimessä oli nykypäivästä mukana ainakin poliisi ja palomies.

Tarhaikäiset lapset kulkivat kirkossa hipihiljaisina ja kuuntelivat hoitajien opastusta.

Nautimme yhteisen illallisen perinteisessä Zur Malzmühle -panimoravintolassa. Kölniläiseen tapaan kölcsh-lasit ovat pieniä ja lautasannokset mittavia.

Bratwurst, punakaalia ja paistettuja perunoita. Jälkiruoka omenatorttu ja jäätelöä. 

Toisen illan ruuaksi valitsin turkkilaistyyppisessä ravintolassa flammkuchenin. Elsassilainen liekkipiirakka on kevyempi kuin pizza. Voi kun näitä saisi meilläkin. Eipä huolta, Hanna Sumarin mainio ohje löytyy täältä. On kuulemma vartissa valmis.

 Näitä ihailin vain ikkunan takaa. Brezel-rinkelit ovat saksalaiselle vähintään yhtä rakkaita kuin karjalanpiirakat meille, varmaan enemmänkin. Useimmiten rinkelin päällä on karkeaa suolaa. Tässä suklaa-mantelikuorrutteiset herkkuversiot. 

Berliner-munkeissa ei Saksassa ole sokerikuorrutusta. 

Kävelykierroksen ehdoton kohde on vanha kaupunki. Reinin rantakadun varrella ovat namuimmat talot. Katsokaa noita vuosilukuja. Vähän perspektiiviä nykytalojen eliniän odotuksille.

Suunnistusta helpottavia maamerkkejä on monenlaisia. Hämmentävä jättimäinen jäätelötötterö kerrostalon katolla.

Tavaratalon ei tarvitse olla ikävä kuutio. Ympäristön talot heijastuvat hienosti lasipinnoilla. Pettymykseksi tuolta ylhäältä ei löytynyt kahvilaa. 

Hämärän tullen valaistut kerrokset näkyvät ulos.

Kiitettävällä tarmolla kolusimme kaupan toisensa jälkeen, olihan alennusmyyntiaika parhaimmillaan. 

Sitten löytyi SE kauppa, josta ei tahtonut päästä ulos. Manufactum. Tilaa sen verran. että koko kaupan näkee lähes yhdellä seisomalla. 

Se valikoima!  Täydellinen lifestyle-kauppa, jossa kaikki on tarkasti valittua. On myös leipä-ja leivonnaisosasto sekä lounaskahvila. Täällä piti käydä kahdesti. 

Ketjulla on myymälä myös Hampurissa, Berliinissä ja Münchenissa. 

Kuvat kertovat vain osan. Puutarhavälineitä, kirveitä, höyläpenkki, puinen soutulaite, hyönteisten taloja, Stetson, retrokatkaisimia ja -pistokkeita, laamapaitoja, neuloja, mausteita, giniä, viskiä, luukampoja. Huoh, helpompi olisi listata, mitä ei löydy.

Manufactumin kaikesta tarjonnasta riemastuin eniten tästä. Kauneimman sahapukin päällä lekottelee suomalainen Logmatic-kiilakirves. Meillä kyselin sitä jokunen vuosi sitten kaikista keksimistäni rautakaupoista. Lopulta löysin googlaamalla Vaasasta. Manufactum rules!

No, lopulta nautin kaupassa vain kahvin juustotortun kera. Mukaan lähti kevään inspiraatioksi ilmainen puutarhakatalogi.

Kölnissä kun oltiin, suunnitelmissa oli tietenkin kölninveden hankinta. Osuipa tuurilla kohdalle täsmälleen oikea talo. Liiketilan kauniin portaikon yläpäässä oli hieman historiaa, kuvia, julisteita ja videoesitys.

Mukaan lähti perinteinen pullo kölninvettä kauniiseen peltirasiaan pakattuna.

Ostoskierroksen löytö. Nahkaiset citytennarit alehintaan -50%.

Ostosten jälkeen vielä viimeinen kölsch ja näkymä  kirkolle.

Köln on Saksan neljänneksi suurin kaupunki ja suurkaupungaista vanhin, perustettu roomalaiskaudella 38 eaa. Menossa on perinteinen karnevaaliaika. 

Ravintoloissa ja kaupoissa on somisteena serpentiinejä, ilmapalloja ja pieniä pellehahmoja. Kadulla tuli vastaa kaiken aikaa mitä mielikuvituksellisimmin somistautunutta väkeä. Rautatieasealla tapasimme nämä hilpeä rouvat lähdössä juhlimaan. Ei miehiä mukaan, he korostivat. 
Myöhemmin selvisi, että varsinainen karnevaaliaika alkaa neljäs helmikuuta ja kestää kuusi päivää. Mahtaa olla hulinat, kun jo kaksi viikkoa aikaisemmin joka puolella liikkui karnevaaliasuihin pukeutuneita ryhmiä. Karnevaali tuntuu olevan kölniläisille todella iso juttu. Ajatelkaa, jos meillä kuljettaisiin vappunaamarit päässä ja serpentiinit kaulassa jo viikkoja ennen vappua. 

Tschüss!

Eikä siinä kaikki. Superylläri. Düsseldorfin kentällä. Juuri ennen turvatarkastusta löysin kauan etsimäni tummanruskean laukun. Alehintaan. Pikainen ostopäätös ja turvatarkastukseen upouusi laukku olalla keikkuen.