Silmäherkkua kerrakseen. Svensk Tenn Didrichsenin museossa

 Havahduin siihen, että Svensk Tenn-näyttely Didrichsenin taidemuseossa Helsingin Kuusisaaressa päättyy sunnuntaina 9.syyskuuta. Toukokuusta asti on ollut ajatuksena mennä. Vaan ei hätää, vielä ehti. Sain ystävän mukaan äkkilähdöllä ja hurautimme Helsinkiin. 

Tukholman risteilypäivinä Svensk Tennin myymälässä fiilistely on yksi vakiokohteistani. Osoitteenkin muistan ulkoa, Strandvägen 5. 

Oli uudenlainen elämys nähdä Estrid Ericsonin ja Josef Frankin luomaa muotoilua Didrichsenien talossa. En osaa kuvitella luontevampaa paikkaa.

Estrid Ericson (1894-1981) perusti Svensk Tennin vuonna 1924. Aluksi yritys tuotti tinaesineitä, mutta pian valikoima laajeni sisustukseen.

Josef Frank (1885-1967),  Itävaltalainen arkkitehti, muutti natsismin nousun takia viisikymppisenä Ruotsiin. Yhteistyössä Estrid Ericsonin kanssa syntyi ruotsalaista muotoiluhistoriaa. 

Josef Frank suunnitteli Svensk Tennille noin 2000 kalusteluonnosta ja 160 tekstiilikuosia. Svensk Tenn tunnetaan erityisesti Frankin väri- ja kuviorikkaista kankaista. Uustuotanto ammentaa edelleen ideoita Frankin luonnoksista.

"Istumme ruokapöydän ääressä enemmän kuin tuhat kertaa elämämme jokaisen vuoden aikana. Ruokailu on niin iso osa elämäämme, että meidän tulisi nähdä vaivaa tehdäksemme tapahtumasta miellyttävän. Meidän tulee vaalia kaikkea, mikä antaa siihen runoutta ja iloa."  Estrid Ericson. 

Estrid Ericson ja rakkaat esineet, 1964. Lennart Nilssonin kuva Svensk Tennin kokoelmista.

Svensk Tennin olohuone Liljevalschin taidehallissa 1964. Tyyli oli täysin ajan trendien vastainen. 

Josef Frankin luonnos ja kangas

Josef Frankin kuoseissa riittää tutkittavaa ja tunnistettavaa. Jouduin rajaamaan tämän luonnoksen kuvaa heijastusten takia. Kokonaisuus on paljon enemmän.

Estrid Ericson haki töihinsä innoitusta kaukaisista ajoista ja kulttuureista, varsinkin Tukholman Etnografisen museon kokoelmista. Esikuvat olivat usein keramiikkaa, mutta saivat uuden muodon tinasta valmistettuina. 

Näyttelyn ainutlaatuinen osuus ovat Svensk Tennin ja Didrichsenin kokoelmista valitut esineparit. Tässä Kauriita 1940-50 luvulta, tina, Svensk Tenn ja Kauris 1200-600 ennen ajanlaskun alkua, savi, Persia, Didrichsen.

Kauneuden katsominen tekee hyvää.

Ennakkokurkistus Taidemuseo Amos Rexiin.

Kun ensimmäisiä havainnekuvia Taidemuseo Amos Rexin suunnitelmista julkistettiin, leukani loksahtivat. Ai että tuollainen? Helsingin Kamppiin Lasipalatsin taakse? Maan alle? Jotenkin epätodellista.

Pääsin mediakutsulla ennakolta kurkistamaan tilaa. Epätodellisesta tulee hyvää vauhtia todellista.

Museon sisätilat ovat viimeistelyä vaille valmiina. Amos Rexiin laskeudutaan Mannerheimitien puolelta hohtavan valkoisia leveitä portaita astellen. Alhaalla tunnelma on juuri sellainen, mitä odotin. Vähän epätodellinen. 

Osaan kuvitella, millainen tila on, kun se täyttyy taiteesta. Vai osaanko sittenkään?
 Avajaisnäyttely nimittäin lupaa upottaa katsojat toiseen todellisuuteen. 

Näyttelystä vastaa Tokiossa toimiva japanilainen, noin 500 eri alan toimijan teamLab. Teknisesti haastava toinen todellisuus luodaan yli sadan saumattomasti yhteen toimivan projektorin avulla. 

Amos Rexin avajaiset ovat elokuun lopulla.

Jos haluat kurkata, minkä tyyppistä elämystä on tulossa, netistä löytyy videoita ryhmän teoksista, esimerkiksi tämä.

Amos Rexin näyttelyhalli.

Yksi katon valokuiluista.

Näytelytilan musta puupalalattia. Hiljainen ja lempeä jaloille.

Portaikko museoon Mannerheimintien puolelta Bio Rexin vierestä.

Vastaanottoaula

Vaihtuvia virtuaalitunnelmia tarjoavat hissit ovat osa museokäynnin elämystä.

Suuret valokuilut tuovat maan alle luonnonvaloa. Sisääntuloaula, portaikko näkyy taustalla.

Naistenhuone. 

Kurkin Lasipalatsin takana työmaan aidan raosta. Aukio avautuu heinäkuussa.

Amos Rex

 Yksityinen museo, josta vastaa myös Amos Andersonin museota Yrjönkadulla rahoittava Föreningen Konstsamfundet.

Museokokonaisuuden suunnittelija on JKMM Arkkitehdit.

Kokonaisuuteen kuuluu myös Bio Rex, jota vetää Kultuuritehdas Korjaamo

Myös Lasipalatsin uusi 1930-luvun tyyliin sisustettu Iittala Store liittyy kokonaisuuteen.

Museon pääyhteistyökumppaneita ovat Alma Media, Epson, Iittala, KPMG, Lähi-Tapiola,  Veho ja yksi myöhemmin julkistettava taho.

Muita yhteistyökumppaneita ovat Clear Channel, Ekosähkö, Genelec, Grano, Hartwall, Kone, Scandic ja Telia.

Talven puhdetyö. Taas tuli tilkkupeite.

Talvisin kaipaan illoiksi telkkarin ääreen jotain puuhaa käsille. Nyt käytin paljon aikaa papereiden ja kirjahyllyn järjestämiseen ja karsimiseen. Sitä vatvontaa riitti niin paljon, että alkoi maistua liikaa paperille. Piti ainakin yksi käsityö polkaista tekeille.

Telkkarin ääreen sopii käsityö, jota tehdessä ei tarvitse kaiken aikaa pitää silmiä työssä. Tämäkin liittyy tavaran vähentämiseen kaapeista, vintiltä ja kellarista. Minulla on edelleen lankoja 60- ja 70-lukujen käsityömenneisyyden peruja. 

Tällä kertaa valitsin puuvillalankoja. Niitä olen usein katsellut, mutta en ole keksinyt, mitä niistä voisi tehdä. Kasasin tarjolle valikoiman värejä, joita voisi hyvällä tahdolla sovitella yhteen. Joitain värejä oli kaksi kerää, joitain vain yksi, muutamaa kolme kerää ja lisäksi langat olivat keskenään eri vahvuisia. 

Aloitin lankavahvuudesta, jota oli eniten. Ei oikein ollut mielikuvaa siitä, mitä olisin tekemässä. Aloin neuloa tilkkuja ja katsoa, mihin päädyn.

Loin 40 s. Se on sopiva määrä neulottavaksi sukkapuikoilla. Ei tarvitse heilutella pitkiä puikkoja. 

Helmineuleen valitsin siksi, että se on samanlainen molemmin puolin ja sen rytmistä saa helposti kiinni. Työhön ei montaa kertaa tarvitse lyhyen kerroksen aikana vilkaista. Uuden kerroksen alussa pitää tarkistaa, lähteekö oikealla vai nurjalla silmukalla. 

Otin mittamalliksi ensimmäisenä syntyneen tilkun, jotta pysyisin jokseenkin samassa koossa. Tukevammat langat neuloin 34:llä tai 36:lla silmukalla ja ohuimmat langat kaksinkertaisena. 

Kun tilkkuja alkoi olla jonniinmoinen määrä, levittelin ne lattialle ja tuumailin, minkä kokoisen peitteestä haluaisin. Laskeskelin myös, mihin langat riittäisivät niin, että saisin värit edes jotenkin ympättyä samaan työhön. Peitteen kooksi tulisi 6 x 9 = 54 palaa. 

Kun paloja oli riittävästi, alkoi pähkäily. Kävin lattialla melkoista palapeliä yrittäessäni asetella tilkkuja jotenkin silmän sietävään sommitelmaan. Samaa väriä oli satunnaisen vaihtelevia määriä, 2-7 kappaletta. 

Peitteen kokoamisen aikaan tassuttelin muutaman illan tilkkujen päällä. Kun ompelin paloja yhteen, varoin visusti sotkemasta vaivalla vatvottua järjestystäni.

Kun kaikki saumat oli ommeltu, ällistyin miten suuri peitteestä lopulta tuli. Sehän riittää telkkarihuoneen futonsohvan päälliseksi.

Kaksi kerää oli niin paksua laatua, että niiden juoksusta ei ihan riittänyt kahteen kokonaiseen tilkkuun samaa väriä. Haitanneeko tuo, jatkoin loppuun toisella värillä.

Jäi pieniä keränperiä. Ehkä teen näistä tyynynpäällisen. Jatkoksi löytyy vielä biegeä lankaa.

Taidanpa jättää peitteen sohvalle joksikin aikaa. Ryijy- ja gobeliinityynyjen päälliset ovat kirpputoriostoksia, kuten myös suuri villamatto.

Talven 2016/2017 puhdetyönä tein myös neulepeitteen. Siinä pääosassa on villatakin purkulanka. Millainen peite silloin syntyi, sen näet täältä.

Ehdinpä menneenä talvenä saada valmiiksi toisenkin telkkarineuleen. Sen pääosassa on purettu villapaita, josta tuli  tällainen villatakki.

Enpä olisi 70-luvulla aavistanut, että samoja lankoja pyörittelen vielä vuonna 2018.

Päivitys 7.4.2018:

Eivät jääneet enää pyöriteltäviksi nuokaan lankanyssykät. Niistä tuli vielä päällinen tyynyyn. Kaksi ylimääräistä neliötä päätyi pannulapuksi.

Hippunen keväistä silmänruokaa

Kävimme Sisustustoimittajat ry:n porukalla tutustumassa V8 Showroomiin Helsingin Lauttasaaressa. 

Yhteisessä V8 näyttelylitilassa on jälleenmyyjien valittavaksi esillä mallikappaleina yli kolmenkymmenen valmistajan tuotteitta. 

Niin sitä on vietävissä, että mallistojen katselu viritti jo keväisiin ajatuksiin.

Vuodesta 1966 toiminut ruotsalainen Linum panostaa tuotteiden ekologiseen ja vastuulliseen valmistukseen. Kevään kuoseissa on lempeää roosaa ja vihreää. 

Vaja Finland on valmistanut kotimaista posliinia vuodesta 2011 Porvoossa. Tuotannon koneistus on hankittu Arabian tehtaalta Helsingistä. Kuvassa uunituoreita uutuuksia.

Ruotsalainen Kardelen valmistaa tuotemerkillä Lovely Linen pellavaisia vuode- ja kattaustekstiileja. Kuvan peitteen toinen puoli on villaa, toinen pellavaa.

Lovely Linen, värivalikoimaa

 Hollantilaisen Pip Studion tekstiili- ja astiamallisto pursuaa yltiöromanttisia kuvioita ja heleitä värejä.  

Pip studio

Pip Studio

ChillLit riippukeinun villakankaalta näyttävä materiaali on säät kestävää tekokuitua.  Valmistaja tanskalainen Sackit.  

Kompakti setti: kaksi kulhoa, ritilä, siivilä ja mittasarja. Joseph Joseph. Englantilaiset kaksoset Anthony ja Richard Joseph suunnittelevat keittiötuotteita ajatuksella "Brilliantly Useful Design".