Arki on kaunis: Vuoden mittainen käsityöprojekti haastoi sitoutumaan ja yllätti. Virkattuna lämpötilat 2019.

sunnuntai 5. tammikuuta 2020

Vuoden mittainen käsityöprojekti haastoi sitoutumaan ja yllätti. Virkattuna lämpötilat 2019.

Idea päivittäisten lämpötilojen väreillä virkatusta peitteestä ei suinkaan ole omani. Ystävä oli sen löytänyt netistä jonkin sortin villityksenä ja innosti minuakin aloittamaan. Olin jo kahtena talvena tehnyt torkkupeitteet, joten tarvetta ei ollut.

Haaste oli kuitenkin kiehtova. Teen itse valitsemani värikartan lämpöasteille, mutta säät säätävät värien käytön. Kiehtovuus oli siinä, etten voi ennakoida, millainen peitteestä tulee. Se olisi ylllätys.

Valitsin värit edustamaan päivien lämpötiloja. Yksi väri aina kutakin viiden lämpöasteen haarukkaa kohti. Tarkempaa suunnitelmaa ja laskelmaa minulla ei työn suhteen ollut. Kunhan viihteekseni virkkailen.

Lopputulos yllätti. Peitteitä syntyi kaksi.

Ensimmäinen peite tammikuu-kesäkuu

Toinen peite heinäkuu-joulukuu.

Langaksi valitsin Novitan Seitsemän veljestä ja muita suunnilleen vastaavia laatuja. Elävyyden lisäämiseksi otin mukaan muutaman pätkävärjätyn langan. Hyödynsin myös lankakorini keriä. Virkkasin ohuempia laatuja kaksinkertaisena. Muutaman kerran jouduin harmikseni vaihtamaan sävyä, kun tarjouslaarista ostamaani, tai oman korin kerien mukaista väriä ei enää löytynyt.

Valitsemani lanka on aika tuhtia. Kesäkuussa alkoi valjeta, että työtä on jo kertynyt riittämiin yhden torkkupeitteen verran. Jättäisinkö tähän? Uteliaisuus loppuvuodesta kutkutti sen verran, että päätin aloittaa toisen peitteen ajalle heinäkuusta vuoden loppuun.

Olin tarkka lämpötilassa. Jossain kohden alkoi puuduttaa, kun tuli monta kerrosta samalla värillä. Esimerkiksi joulukuussa. Olin valinnut 0-5 plusasteen lämpöä vastaavaksi väriksi luonnonvalkoisen. Kun virallinen havainto kello 14 oli jopa +5,9 astetta, oli houkutus vaihtelun vuoksi valita seuraava, kartassani 6-10 plusasteen mukainen väri. Mutta ei kun ei!

Opin, että lankoja ei kannata hamstrata turhan innokkaasti. Äärilämpötiloja on aika harvoin. Oletin lankoja ostaessa, että loppuvuoteen tulisi kipakampia pakkaspäivä. Luonto yllätti. Ei tullut. Onpa sukkalankoja kopassa.

Nyt on vuosi keikutettu virkkuukoukkua. En olisi viime tammikuussa arvannut, että tuloksena on kaksi peitettä.

Tästä lähti. Aluksi valitsin värikarttaani lämpötiloja vastaavat värit viiden asteen välein. Tarkistin läpötilan jokaisen päivän kohdalla kello 14. Myös mökillä tarkistin kotipaikkakunnan havainnon. Havaintohistoria löytyy kätevästi netistä.

Kantava ajatus oli edetä virkkaamalla yksi kerros kunkin päivän lämpötilaa vastaavalla värillä. Siihen ei paljon aikaa mene. Kun työ oli käsillä, valmistui päivän kerros useimmiten television iltauutisten aikana. Matkojen takia kertyi rästipäiviä. Niiden kerrokset tein kotiin palattua havaintohistorian mukaan.

Tammikuu oli haparointia. Huomasin, että muutama lanka oli turhan ohutta. Suuripiirteisellä käsialallani peitteestä ei tulisi kaunis. Jatkoin virkkaamalla ohuemmat langat kaksinkertaisena. Heti alkoi näyttää paremmalta.

Helmikuu.

Tammikuu - maaliskuu.

Huhtikuu.

Toukokuu.

Kesäkuu.

Peite1, vasemmalta alkaen tammikuu-kesäkuu. Peitteellä on mittaa jo reippaat puolitoista metriä. Riittävästi. Hups. Mitäs nyt? Ei tuota käynyt enää jatkaminen. Käytössä se vielä venähtää joka suuntaan. Aloitin heinäkuun alusta toisen peitteen.