Kuolinsiivous ja pieni sisustushepuli

Kun aloitin blogini, kuvittelin kirjoittavani aika usein sisustukseen liittyvistä aiheista. Toisin on käynyt. Muutimme nykyiseen kotiimme joulukuussa 2001. Koska huoneita tuli lisää, hankimme silloin jonkin verran uuttakin. Sen jälkeen sisustus on ollut lähinnä kalusteiden paikkojen vaihtelua ja jotain pikkuhankintoja. 

Kodin esineistö on vuosikymmenten ja useiden muuttojen saatossa hioutunut mieleiseksi. Tällä iällä ei ole tarvetta muuttaa asioita vain uutuuksien takia. 

Kuolinsiivous. Tämä sana on tullut viime aikoina esiin niin moneen kertaan ja monelta suunnalta, että tuntuu jo jonkin sortin trendiltä. Trendien seuraaminen kiinnostaa minua edelleen, mutta ei ole pitkään aikaan vaikuttanut hankintoihimme. 

Joskus elämä tuo eteen rankimman. Puolison kuolema käynnisti nyt jo puoli vuotta jatkuneen kuolinsiivouksen. Tämän trendin harjalla elän ihan kirjaimellisesti, vaikka miten muuta tahtoisin. 

Olen vienyt vaatteita kodittomien Toimari-pisteeseen ja kierrätyslaatikkoon. Olen poistanut noin kymmenen metriä kirjoja kolmen huoneen hyllyistä. Poistanut pinottain lehtiä. Olen syöttänyt loputtomasti papereita silppuriin. Vuokraan kirpputoripöytää toistaiseksi-varauksella. 

Tavaroista luopumisesta on tullut tapani rakentaa uutta elämääni. Paitsi puolison tavaroita, siivoan nyt myös muita kertymiä. Sellaisia, joita olisi pitänyt siivota jo kauan sitten. Koskaan ei muka ole ollut siihen aikaa. Totuttelen puhumaan kodista uudella tavalla. Ei ole enää meillä ja meidän. On minun kotini. Se tuntuu edelleen oudolta.

Myös kodin sisutus on väistämättä muutosten kohteena. Saan aika ajoin spontaaneja  sisustushepuleita. Blogin kannalta on harmillista, että kuvat ennen muutosta muistan vasta sitten, kun hepuli on jo hoidettu. Niin kävi nytkin.

 Muutama päivä sitten Istuin illalla katsomassa jotain televiso-ohjelmaa. Aloin silmäillä huoneen kokoa. Hain rullamitan ja kipitin mittaamaan makuuhuoneen mattoa. Jes. 

Seurasi ähellystä ja hankalia asentoja, kun yritin toisella kädellä nostaa kalusteita ja toisella saada ujutettua mattoja niiden alta ja alle. Televiso- ja makuuhuoneen matot vaihtuivat päikseen. Selkä ärhenteli puuhiani pari päivää. Onneksi leppyi jo. 



Kirpparilta ostamani suuri villamatto oli aiemmin makuuhuoneessa. Tässä  televiso/vierashuoneessa oli siniharmaa puuvilla/paperinarumatto. Se sopi tilaan oikein hyvin. Silmääni vaivannut ongelma oli makuuhuoneen puolella. 

Pientä lisäsäätöä. Kirpparilta makuuhuoneeseen ostamani ryijy- ja gobeliinityynyt olivat pitkään komerossa. Nyt lepovuoroon menivät sohvalta vaaleat tyynyt. Huoneessa alkaa olla leppoisaa mummolatunnelmaa.

Muistan, miten minua lapsuudenkodissa ärsytti äidin tapa pitää sohvalla suojapeitettä. Olisi tyylikkäämpää ilman. Olen  kerran pessyt futonsohvan valkoisen irtopäällisen ja paininut jäykän patjan takaisin sen sisään. Nyt, kun sohva on aktiivikäytössä, en poistanut suojapeitettä edes kuvastailauksen takia. 



Kodin Kuvalehden käsityömallistoon kauan sitten suunnittelemani halinalle on viettänyt viimeisimmät 17 vuotta muovipussiin pakattuna vintillä. Vintin tyhjennysprojektin myötä nalle pääsi  hurvittelemaan "vesipuistoon" pesukoneesseen ja lekottelee nyt seuranani sohvalla.

 

Vintiltä tulivat myös nämä valaisimet, joista luulin jo luopuneeni. Posliinikissa on entisen naapurin 50-vuotislahja kissoista pitäneelle puolisolleni. Vuosi oli 1988. 



Siivousoperaationi tulos näkyy rajuimmin televisohuoneen Lundia-hyllykössä. Olen täyttänyt kirjoista ja lehdistä tyhjentynyttä hyllykköä arkistolaatikoilla, hatturasioilla, pikkulaatikostoilla ja säilytyslokerikolla. Niille olisi tilaa muuallakin, mutta näin ei näytä niin tyhjältä. 

Oranssit Suuri Käsityökerholehden vuosikertakansiot  1977-83 toin vintiltä. Liittyy siivousoperaation sekin. 

Tämä on vaiheessa. Ajatuksenani on luopua 70-luvulla hankitusta hyllyköstä. Se on mainio, mutta ei enää tarpeen.



Maton vaihto rauhoitti makuuhuoneen tunnelmaa. Huoneen neutraali perusilme helpottaa nyt erilaisten vuodetekstiilien käyttöä. Joskus ongelman ratkaisu on yksinkertainen, mutta sitä ei vain tule ajatelleeksi. 

Artekin sohva oli aiemmin televisohuoneessa. Viisi vuotta sitten puoliso joutui pidemmäksi aikaa sairaalaan. Oli hyväksyttävä tosiasat. Sairaus tulisi etenemään. Varustin televisohuoneen hänen käyttöönsä. Että pärjäisimme kotihoidolla mahdollisimman pitkään. Hankin hänelle moottorisängyn ja tukevan nojatuolin. Hankin silloin myös nyt makuuhuoneeseen sirtämäni siniharmaan puuvilla/paperinarumaton. 



Kalustekierrätyksen seuraavana siirtona Artekin sohva saattaa palata televisohuoneeseen. Jos futonsohva muuttaa mökille. Ajatus vielä hautuu.



Keväämmällä otan taas käyttöön tämän viime talvena neulomani peitteen. Muotopuolen keltaisen villatakin muutoksesta peitteeksi olen aiemmin kertonut täällä. 



Makkarista löysin kuvan vuodelta 2013. Laitoin kirpparilta ostamani suuren maton makuuhuoneeseen. En  sille silloin muuta käyttöä keksinyt. 

Makuuhuoneen ongelmaksi tuli se, että kuviollinen matto natsasi sopuisasti yksiin oikeastaan vain tämän beige/punaisen tai kokovalkoisen petauksen kanssa. Muut petivaatteet jäivät pitkäksi aikaa käyttämättä.