Tein edellisen blogipäivitykseni toukokuussa. Huhuu, täällä ollaan! En ole lopettamassa blogiani. Elämä vain ei aina tarjoa tasaisintaan. Puolison vaikea sairaus on vienyt voimia ehkä enemmän, kuin olen uskaltanut itselleni tunnustaa.
Päivät seuraavat vääjäämättä toinen toistaan. Huomisesta ei voi tietää. Yritän tietoisesti keskittyä siihen, mikä on hyvää ja positiivista.
Tänään olen iloinnut uusista silmälaseista. Pudotin helmikuussa kauppamatkalla lasit, joista pidin paljon. Huomasin vahingon nopeasti ja palasin kulkemaani reittiä. Laseja en enää löytänyt. Joku oli ne ottanut. Huhuilin lasien perään somen paikallisella ilmoitussivulla, paikallislehdessä ja kyselin pari kertaa poliisin löytötavarasta. Ei tulosta.
Onneksi vakuutusyhtiö uskoi tarinani ja sain korvauksena osan hinnasta. Puoliso lupasi maksaa uusista laseista loput syntymäpäivälahjana. Vihdoin viimein sain aikaiseksi käydä tilaamassa uudet lasit. Siniset, kuten kadottamani lasit olivat.
Optikkoliikkeestä kotiin ehdittyäni tajusin, että olin tilannut ensimmäiset kehykset, joita nenälleni sovitettavaksi tarjottiin. Yleensä sovittelen vaikka kuinka monet ennen valintaa, ihan jo huvikseni.
Jännitin kovasti pikaista valintaani. Olinko mokannut? Ei ollut aihetta huoleen. Olen asioinut tutun myyjän kanssa vuosikymmenet. Hän tietää, mikä minulle sopii, vaikka itse en ihan tolkuissani ollut.
Sitten sitä otsikkoni lupaamaa vanhaa. Viime syksynä mökin vintillä käydessä osui silmiini äidin vanha pusero. Ostettu joltain matkalta vuosikymmeniä sitten. Pusero näytti nuhjuiselta riiputtuaan vintillä ties miten kauan. Päätin viedä sen kotiin pestäväksi. Voisihan sen ehkä myydä kirpparilla.
Yllätyksekseni pusero raikastui pesussa niin kauniiksi, että sovitin sitä päälleni. Ei lähde kierrätykseen.
Pusero on kirjottu taitavasti käsin ommellen.
Kaikki saumat on huoliteltu koristepistoin.
Takakappalessa on pieniä somisteita
Vuonna 1970 ostin itselleni Saksassa vastaavan tyyppisen mustan puseron. Sitä ei enää ole. Äidin pusero tuo mukanaan tuulahduksen samaa 70-luvun hippitunnelmaa.
Tässä uudet ja kadonneet silmälasit. Enää ei harmita.
Ihana pusero! Ja kauniit lasit:)
VastaaPoista