Kuurasin merkkilaukun saippualla ja vedellä. Vastaan vain omista teoistani.

Tyhjensin vaalean kesäisen lempilaukkuni. Aika siirtyä syksyyn. 

Kuvassa laukku pestynä. 

Kauhistus, miten ränsistyneeltä laukku näytti. Olisiko aika luopua? 

Vuoriton laukku on kohopainettua haljasnahkaa. 

Uutena käsittelin laukun suojasuihkeella, kuten teen kaikille nahkatuotteille. Pöljästi en älynnyt suojata laukun sisäpuolta, jonka huokoinen pinta likaantuu sileää ulkopintaa herkemmin. Aina sesongin jälkeen olen putsaillut laukkua kostealla liinalla, vähän saippuaa pahimpiin nuhjukohtiin. Lopuksi suojasuihke. 

Kevyt puhdistamien enää tehonnut. Näytti siltä, että laukun päivät ovat ohi. 

Vai ovatko? Voisiko laukun pestä? Eipä tässä mitään häviä.

Nahan pesuun suositellaan perinteisesti marseille-saippuaa. Aito marseille-saippua sisältää noin 70% oliiviöljyä. 

Harmi, nyt ei löytynyt kotoa marseille-saippuaa. Löysin pienen palan Onoma-saippuaa. Nimi viittaa Fiskarsin ruukkikylään. Päättelin, että vaikuttaa riittävän luomulta. En malttanut odottaa marseille-saippuan hankintaan lähtöä. 

Vaahdotin saippuaa kynsiharjalla ja jynssäsin laukkua aika reippain ottein. Muu ei tuntunut tehoavan. Paljon saippuavaahtoa, vähän vettä.

Oikea puoli ja sangat on pesty. Käänsin laukkuressun nurin ja jatkoin jynssäystä. Lopuksi huuhtelin laukun kevyesti suihkulla. Nahkaan saa jäädä saippuaa. 

Varsinkin nahkakäsineitä pestessä neuvotaan laittamaan saippuaa myös huuhteluveteen.

Oli pilvinen päivä. Vein laukun parvekkeelle kuivumaan. Nahkaa ei pidä kuivattaa suorassa auringossa eikä lämpöpatterin lähellä. 

Hups, näyttää ikävän kirjavalta. Plääh! Ilmeisesti kynsiharjakuuraus oli paikoitellen turhan voimallista. Mutta näyttää laukku myös paljon puhtaammalta. 

Yöksi otin laukun sisälle kuivumaan. Ans kattoo, miltä näyttää kuivana.

Seuraavana päivänä vein laukun taas parvekkeelle ja käsittelin suojasuihkeella perusteellisesti kahteen kertaan päältä ja sisältä. 



Ei uusi, mutta riittävän siisti tuli. Kuljemme yhdessä tulevanakin kesänä.



Sinne vaan, talvilepoon omaan pussiin. Nähdään keväällä.