Nuorena olin jämäkkä sen suhteen, mistä pidän, ja mistä taas en. Monessa on mieleni kääntynyt.
Eilen ostin keittiöön Afgan-maton. Kun levitin sen lattialle ajattelin, että tähän on siis tultu. Nuorena en tympeämpää mattoa tiennyt, kuin itämaisittain kuvioitu. Sellaista en takuulla kotiini ottaisi. Nyt itämaisia kuvioita on keittiössäkin.
Ensimmäiseen yksiöön 1966 ostin karheasta karstavillasta kudotun kääntömaton. Sellaisen, jonka kuviot näkyvät toisella puolella päinvastaisena värityksenä. Kelpo matto, mutta ankea väritykseltään. Nyt kudotut villamatot ovat taas tulleet muotiin, kuoseiltaan raikkaampina versioina.
Seuraavaan, huoneen ja keittön kotiin, ompelin valmiiseen mattopohjaan itse suunnittelemani mallin mukaan puna-oranssin ryijymaton. Oli muuten urakka. Keittiöön ja eteiseen tulivat äidin kutomat räsymatot.
Kesällä 1968 oli taas muutto edessä. Kudoin ja solmin kangaspuissa yhdessä silloisen anoppini kanssa kaksi suurta luonnonvalkoista ryijymattoa. Niistä iloitsen edelleen.
1970-luvun olohuoneeseen piti tietenkin saada karvainen paimentolaismatto. Sitä pölyn määrää ei voi unohtaa.
1980-luvun olohuoneeseen ilmaantui villainen pastellisävyinen dhurrie-matto. Ensimmmäinen askel itämaisten kuvioiden suuntaan.
Muutimme nykyiseen kotiimme vuoden 2001 lopulla. Mattoasiat piti taas ajatella uudestaan. Ja kuinkas sitten kävikään :)
Olohuoneeseen löysimme vanhan suuren talonpoikaispöydän. Sen takana on yksi kodin kirjahyllyistä. Valitsin hyllyyn kauneimmat vanhat kirjat. Samassa huoneessa, oleskeluryhmän yhteydessä ovat 60-luvun suuret luonnonvalkoiset ryijymatot. Etsin ruokailuryhmän alle sopivaa mattoa pitkään. Anttilan Kodin Ykkösessä katse nauliintui tähän villamattoon. Näin siinä vanhojen kirjojen nahkaselkämysten ajan kauhduttamia sävyjä. Matto lähti meille, kaikkine koukerokuvioineen. Tykkään siitä edelleen, joka päivä.
Kului vuosia. Näin kirpparilla suuren villamaton. Kävin sitä katsomassa monta kertaa. Lopulta tein tarjouksen, 50 e. Matto oli likainen ja paikoin kovasti kulunut. Voihan sen viedä mökille lattioita lämmittämään, ajattelin. Pesun raikastamana matto päätyikin makuuhuoneeseen. Anttilan valkoinen räsymatto siirtyi toiseen huoneeseen.
Kierrätyskeskuksessa näin kaksi samanlaista pientä mattoa. Tekokuituhalpiksia ja likaisia, mutta hintaakin oli vain 2 e/kpl. Ehkä niille olisi mökillä sija eteismattoina. Sisko pesi matot kesällä. Toin ne kuitenkin kotiin. Makkarista tänne siirtämäni valkoinen räsymatto näytti likaiselta. Otin sen viime siivouksessa pois. Heitin kokeeksi lattialle kierrätysmaton. Natsasi.
Eilen ostamani solmittu villainen Afghan-matto korvasi keittiön siniharmaan, sinänsä kauniin, mutta rispaantuneen räsymaton. Uusi matto pelaa yhteen 2000-luvun alussa Ikeasta ostamieni kynnysmattojen kanssa.
Oikeastaan kaikki alkoi tästä. Miehen vanhemmilta peritty vanha rukousmatto oli kääröllä kaapissa muutosta toiseen. Ei sitä voinut poiskaan heittää. Kunnes leviten sen "työhuoneeni" lattialle. Tätä vanhaa repsottavaa, toista päätään kohti kapenevaa muotopuolta mattoa katsellessa on mieleni hiljalleen kääntynyt suotuisaksi itämaisille kuvioille.
Jopas on kauniita mattoja! Makkarin ja työhuoneen rukousmatto minun mielestäni kauneimmat.
VastaaPoistaPaula, ne ovatkin molemmat aikaa nähneitä. Makkarin matto on ihan kartanokokoa, 205 x 298 cm ;) Todella ällistynyt olin siitä, miten kierrätyskeskuksen matto, joka ei ole minkään arvoinen, muutti huoneen ilmeen. Sen värit sitoivat yhteen huoneen mustan, punaisen ja puunsävyt. Saa olla siinä nyt ainakin jonkun aikaa.
VastaaPoista