Miksi mummo meikkaa? Ja miten mummo hommasta selviytyy.

Tämä aihe on ollut mielessäni jo kauan. Siirtynyt ja siirtynyt. Oma naamahan on olemassa koko ajan. Sitten, jos en muuta keksi. Totta puhuen, taisin tarvita myös rohkaisevaa töytäisyä. 

Sopivan töytäisyn sain Ikiliike-valokuvanäyttelyn avajaisissa Sanomatalossa Helsingissä. Bloggasinkin näyttelystä jo aiemmin. Juttelin näyttelyn tuottajan Leena Karon kanssa projektista. Hän kertoi yllättyneensä siitä, ettei yksikään kosmetiikkayritys halunnut lähteä kuvien meikkisponsoriksi. Leenan kirjoituksen aiheesta löydät täältä .

Se vaan on niin, että ikääntyminen ei kuulu kosmetiikayritysten profiiliin. Siitä huolimatta, että me ikääntyvät naiset olemme huomattava kosmetiikkaa kuluttava ryhmä. 

Tunnustan olevani vaikea lähestyttävä mainonnan keinoin. Ylimaalliset lupaukset ja tyhjänpäiväinen kukkaiskieli eivät pure. Ne on niin nähty. Yli kolme vuosikymmentä nuorempi, vahvasti fotoshopattu malli hehkuttamassa ryppyvoiteen tehoa on yksinkertaisesti epäuskottava. Rypyt ovat ja lisääntyvät. Se on elämää. 

Aika kauneustoimittajana tuuletti kultapölyn tuotteista. En maksa hunajaa nimestä, logosta enkä pakkauksesta. Meikki on minulle jokapäiväinen juttu, kuin piimäpurkki marketista. Arkinen ja tärkeä.

Meikitön kuva on tältä aamulta. Täytin äskettäin 69 vuotta. Aloitin meikkaamisen kesällä 1962, vähän ennen kuudettatoista syntymäpäivääni. Nykyteinien mielestä varmasti tosi vanhana. Johtui vain siitä, että meikissä kouluun ei ollut menemistä. Kynsilakkakin oli kielletty, ainakin kotitaloustunneilla. 

Kun keskikoulu loppui, ostin ensimmäisellä kesätyöpalkalla kakkumaskaran, silmien rajauskynän, puikkomaisen Pan Stick -peitevoiteen ja vaalean huulipunan. Aloin innolla harjoitella ehostuksen tekoa naistenlehtiä tutkien. Yli viiden vuosikymmenen aikana olen kokeillut monet tyylit, myös ylilyönnit.  

Kuva aamiaista ja noin tuntia myöhemmin. Aamuinen meikkituokio kuuluu jokaiseen päivääni. Meikkaan aina päivänvalossa. Mieluimmin ikkunan lähellä. Pimeän aikaan kirkasvalolampun valossa. Tarvitsen noin kymmenen minuuttia.

Nykymeikkini menee näin:

- Päivävoide.  

- Meikkivoide. Pisteina poskille, nenälle, leukaan ja otsaan. Levitys sormilla, hiven huulille.

- Aurinkopuuteri. Sipaisut isolla siveltimellä poskille, leukaan, nenään, otsalle ja luomille luomivärin sijaan.

- Kulmat kulmakynällä. Harjaus.

- Vesiliukoinen ripsiväri.

- Sisäkajal. Se tosin pienentää silmää, mutta minulla on vahvat pluslasit, jotka tuovat silmiä esiin ja meikin virheet näkyviin. Siksi en arkena käytä muita rajauksia enkä luomiväriä.

- Poskipuna meikkisienellä häivyttäen. Tärkeä. Eräs ranskalainen meikkitaiteilija sanoi, että poskipuna saa kasvot hymyilemään. 

- Huulten rajaus kynällä.

- Aamun ensimmäisen huulipunan levitän aina siveltimellä.

Mökillä kosteusvoide tai aurinkovoide sään mukaan. Kulmat. Sipaisu huulipuna puikosta. Silloinkin, kun olen yksin.

Illalla poistan meikin ensin puhdistusliinalla. Laiska ratkaisu, mutta riittää minulle. Ripsivärin ripeet häipyvät silmämeikin poistoaineella. Viimeistely kasvovedellä. Yövoide. 

Käytän kuuriluonteisesti hoitoseerumia. Sen vuoro on ensimmäisenä aamulla ja illalla ennen yövoidetta.

Oikeasti minua ei kukaan näe sellaisena kuin tätä edeltävässä kuvassa. En edes itse. Silmälasit ovat olleet osa kasvojani jo kauan. Kaikessa muussa voin pihistellä, mutta lasit haluan valita huolella. Ne ovat keskellä naamaa kaiken aikaa. 

Työvuoosiini siis kuului myös aika kauneustoimittajana. Luulette varmaan että minulla on valtavat meikkivarastot. Silloin olikin. Alkuhuuman jälkeen se oli tuskastuttavaa. En halua haalia meikkitarpeita yhtään enempää kuin oikeasti käytän. Karu totuus:

Meikkini ovat tässä. Vahvasti suurentava peili on ikänäköiselle ehdottoman tärkeä.

Meikkieni tila on nyt tämä. Käytän oikeasti loppuun sen, minkä hankin. Huulipunia minulla on useita. Kun jotain punaa ei enää voi käyttää hylsystä, se siirtyy meikkipussiin siveltimellä levitettäväksi aamupunaksi. Vielä sain aurinkopuuterista kaavittua tarvitsemani. Uusi on jo hankittuna. Poskipuna riittää pitkään. 

Meikkaaminen ei ole rahasta kiinni. ostan kaiken tarjouksesta, niitähän riittää.

 Matkalle minimoin. Minigrip-pussissa on tarvittavat kynät teroitettuina, iltamenoa varten luomivärikin. Toiseen pussiin niin monta puhdistusliinaa, kuin matkassa on iltoja. Kosteusvoide on usein pieni näyte, purkin loppu tai minipurkkiin pakattu annos. 

Pari puhelinselfietä.

Unohda ankkahuuliposeeraukset. Enpä edes osannut. Ylähuuleni on aina ollut kapea ja tuntuu kapeammaksi menevän..

 Hymy silottaa huulten poimut. Hymyillään!