Translate

torstai 25. syyskuuta 2014

Kirpputorilta alkuun

Mietin pitkään, miten käynnistäsin blogini. Vai käynnistänkö mitenkään. Joka toinen päivä innostun. Tuntuu, että tästä olisi kiva kirjoitaa. Joka toinen päivä pidän koko ajatusta täysin typeränä. Kynnys oli kummallisen korkea.  

Sillä kynnyksellä keikuin monta iltaa. Blogin ulkoasun säätäminen ei luonnistu. Mitä väliä. Antaa kehittyä ajan myötä. 

Mihin kynnykseltä astun? Aloitan vähän etäämpää. Astun vaikka kauppaan. 
Mielikauppani on kirpputori. Missä tahansa. Kirpputorilta voi löytää mitä tahansa. Hauskinta on, ettei etukäteen tiedä. Kirpputorilöydöt ovat oudolla tavalla jotenkin merkityksellisempiä kuin kaupasta ostetut.


 Ostan kirpparilta vaatteita harvoin. Siitä onkin hyvä aloittaa, kun äskettäin on sattunut käymään näin. Viime viikolla näin villapaidan. Viikonlopun jälkeen sitä oli pakko palata katsomaan. Siellä se odotti. Muhkea, lämmin, ilmeisesti isolle miehelle neulottu. Villapaidan puutetta ei ole. Olen neulonut aikanaan ihan työkseni. Ehkä siksi en osannut vastustaa tätä. Tiedän useammastakin kokemuksesta, millaista taiteilua noiden irlantilaiskuvioiden puikkoilu on. Sääkin muuttui sopivan syksyiseksi.



Tämä tapahtui kahdessa osassa. Viiime talvena löysin nappanahkajakun. Koko on niukka, mutta riskeerasin kaksikymppisen. Olin turhaan etsinyt vastaavaa pitkään. Jokunen viikko sitten löysin sille pariksi nahkahameen. Ostin sovittamatta. Hämmästyin aika lailla, kun hame mahtui päälle. Takkia olen käyttänyt pitkin kesää ja syksyä. Se on ollut suosikkini muutaman kuukauden. Hame on vielä ulkoiluttamatta. Varmaan palaan tähän syksyisemmissä merkeissä. 

Nyt on sekin selvitetty, että minulle myös pukeutuminen on kaunista arkea.


Vielä peiliselfie viime syksyltä. Aito villakankainen skottihame löytyi naapurikaupungin kirppikseltä, kun odottelin miestä asioilta. Rahaakaan ei ollut mukana. Pyysin mieheltä lainaksi setelin ja odottamaan hetken. Asu oli viime syksyn suosikkini. Nahkatakki on Amsterdamista vuodelta 2004, laukku ja huivi samalta vuodelta. Kengät työkaverin kotikirppikseltä. Hukkasin baskerin ja löysin kirppikseltä samanlaisen seuraavana päivänä.

6 kommenttia:

  1. Kiva kun rohkenit aloittaa blogin pitämisen. Odotan innolla jatkoa. Oletko jossain täti-atk-ryhmässä vai omatoimisestiko opettelit blogin tekemisen? Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Sekoilen kokemattomuuttani vastausten kanssa. Tarkoitus on sanoa: Kiitos, Kaija <3

      Poista
  3. Maritta, ihan täti omin päin seikkailee ATK:n ihmemaassa. Yritin googlailla apua, sivun perustamiseen, mutta en niistä paljoa vainua saanut. Tämä on vaan nieltävä kuin se entinen elefantti, pala kerrallaan. Kaikki on helppoa, kun sen osaa. Sitä kummaa odotellessa paljon on vielä epäselvää sivun rakenteesta. Graafikon taidotkin olisivat nyt tarpeen.

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista